Kansallisarkisto on koonnut sähköiset nimitiedot 36 000 venäläisestä sotavangista, jotka joko menehtyivät suomalaisilla vankileireillä, siirrettiin Saksaan tai palautettiin vasten tahtoaan Neuvostoliittoon. Nimistä noin puolet ei kuitenkaan ole internetissä yleisön nähtävänä suomalaisen tietosuojalainsäädännön vuoksi.
Talvisodan aikana neuvostoliittolaisia sotavankeja kuoli suomalaisilla leireillä 135 ja jatkosodan aikana 18 952. Itä-Karjalan siviilileireillä kuoli 4 261 naista, lasta ja vanhusta. Jatkosodan aikana Suomessa oli 72 000 neuvostoliittolaista sotavankia, joista 64 000:sta on ollut käytettävissä Suomen Punaisen Ristin henkilökortit.
"Noin 8 000 katosi ilman rekisteröintiä. Heidät ammuttiin, he karkasivat tai katosivat muuten", tutkimusjohtaja Lars Westerlund kertoi nimitiedostojen avaamistilaisuudessa perjantaina.
Varsinkaan massakuolemien aikana, talvella 1941-42, kuolinsyitä ei ennätetty juurikaan selvittää eikä Westerlund pidä merkintöjä järin luotettavina. Kortteihin merkittyjä kuolinsyitä oli muunnelmineen satoja erilaisia.
Merkintöjen mukaan sotavankileireillä viidennes kuoli aliravitsemukseen, siviilileirillä kaksi prosenttia. Kolmannes menehtyi sotasairaaloissa. "Yleensä on arveltu, että suurin osa kuoli nälkään", Westerlund sanoi.
Ruokatilanne oli sota-aikana koko maassa heikko. Westerlund kuitenkin uskoo, että myös vangit olisi voitu ruokkia, jos sitä olisi pidetty tärkeänä. Sotavankien ja siviilileiriläisten määrä oli vain kolme prosenttia maan kaikkien ruokittavien määrästä. "Toinen asia on, oliko kuolinsyy aina juuri ruoan puute vai jokin muu." Asiasta on tulossa erillinen tutkimusraportti.
Kuolintilastoissa on selkeä juopa suomensukuisten ja muuten läheisiksi koettujen kansallisuuksien hyväksi. Kun vangeista kuoli keskimäärin 30,2 prosenttia, venäläisistä menehtyi 33,2, kaukaisista suomensukuisista 31,7, juutalaisista 19,8, lähialueiden suomensukuisista 5,7, saksalaisista 4,4 ja Baltian kansalaisista 3,9 prosenttia.
Jakaumasta voi Westerlundin mukaan "jotain päätellä" suhtautumisesta vankeihin. Kuolemien määrissä oli myös selkeitä leirikohtaisia ja alueellisia eroja. Erityisen synkäksi Westerlund mainitsee Kemin Ajoksen sotavankileiri numeron 9:n. Se oli maan suurin jo marraskuussa 1941, jolloin se sai vielä 1 523 uutta vankia. Kokonaisvahvuus nousi sen jälkeen 4 200 vankiin. "Ei ole hyviä vastauksia, mistä leirien erot johtuivat", Westerlund sanoi.
Ajoksen leirin päällikkönä oli entinen ministeri, kansanedustaja-päätoimittaja Uuno Hannula, josta sittemmin tuli Lapin läänin maaherra. Ajoksen leirillä kuten kaikilla muillakin leireillä oli alaleirejä ja työpisteitä hyvinkin kaukana pääleiristä. Oulussa Merikosken voimalaa ja Toppilan satamaa rakensi 400 venäläistä sotavankia. Heitä oli satamatöissä myös Iin Röytässä.
Leireillä menehtyneiden nimitiedostot löytyvät osoitteesta http://kronos.narc.fi