Kuolleeksi julistamiseen liittyviä odotusaikoja ehdotetaan lyhennettäviksi.
Tätä asiaa pohtinut työryhmä ehdottaa, että kadonneen kuolleeksi julistamisesta voisi tehdä hakemuksen viiden vuoden kuluttua siitä, kun hän tiettävästi viimeksi oli elossa.
Nykyisin kadonnut voidaan julistaa kuolleeksi yleensä vasta kymmenen vuoden odotusajan jälkeen.
Kuolleeksi julistamisessa on tavallista lyhyempi odotusaika esimerkiksi silloin, jos kansalainen on kadotessaan ollut oloissa, joihin liittyy hengenvaara.
Työryhmä ehdottaa, että tämä lyhyempi odotusaika olisi vastedes yksi vuosi, kun se nykyisin on kolme vuotta.
Työryhmä ehdottaa myös, että kuolleeksi julistamista voisi hakea ilman odotusaikaa, jos kadonnut on ollut välittömän hengenvaaran aiheuttaneessa onnettomuudessa.
Tämmöinen turma voi olla esimerkiksi laivan uppoaminen tai lentokoneen maahansyöksy.
Nykyisten määräysten mukaan kuolleeksi julistaminen ilman odotusaikaa on mahdollista vain, jos on kyse turmasta, jossa ruumis on tuhoutunut.
Käräjäoikeuden päätöstä kuolleeksi julistamisesta voi hakea esimerkiksi kadonneen omainen.
Hakemuksen johdosta käräjäoikeuden on kuultava omaisia ja kutsuttava kadonnutta julkisella kuulutuksella. Jollei saada tietoa siitä, että henkilö on elossa tai kuollut, käräjäoikeus julistaa hänet kuolleeksi.
Väestötietojen ajan tasalla pitämiseksi julistetaan kadoksissa olevat yli 90-vuotiaat kuolleiksi vuosittain viranomaisten hakemuksesta.
Yleensä kyse on ulkomaille muuttaneista Suomen kansalaisista, joiden kuolemasta Suomen viranomaiset eivät ole saaneet tietoa.
Työryhmä ehdottaa, että väestötietojen ylläpitoon liittyvän kuolleeksi julistamisen ikäraja korotettaisiin 90 vuodesta sataan vuoteen.