Pääkirjoitus

Kuo­let­ta­vaa vä­ki­val­taa

Parisuhdeväkivalta on yhä vakava ongelma. Puolison tekemät naistapot ovat meillä Länsi-Euroopan kärkeä. Tyttöjen ja naisten ei kannata jäädä odottamaan kumppanin toista lyöntiä.

Leppoisan elämän, hyvinvoinnin ja tasa-arvoisen arjen alta paljastuu hätkähdyttävän ruma ilmiö. Suomi on väkivaltainen maa. Siinä missä parisuhteen pitäisi tuoda ihmisille onnea ja turvaa, varsinkin erotilanteessa parisuhteesta voi tulla elämän vaarallisin suhde.

Erotilanteisiin liittyy usein väkivaltaa ja uhkailua. Rakkaus muuttuu mustaksi raakuudeksi. Vai olisiko kuihtuvan rakkauden sijaan sittenkin kyse eriarvostavista ja alistavista valtasuhteista, joita pönkitetään nyrkillä ja puukolla?

Tilanne on joka tapauksessa hätkähdyttävä. Jopa parikymmentä naista kuolee Suomessa vuosittain parisuhdeväkivallan uhrina. Surmaajana on yleensä puoliso, entinen puoliso tai seurustelukumppani. Miesten kohdalla uhrina on usein humalainen mies ja tekijänä ryyppykaveri.

Viime vuonna parisuhdeväkivallan seurauksena tapettiin 17 naista. Näillä luvuilla Suomi on Länsi-Euroopan kärjessä. Valitettavaa on, että Suomi loistaa EU:n tilastoissa muutenkin väkivaltarikollisuudessa. Henkirikoksia tehdään meillä noin kaksinkertainen määrä jäsenmaiden keskiarvoon verrattuna, vaikka henkirikosten määrä on pitkällä aikavälillä ollut laskussa.

Ihmissuhdetaidoissa on suuria puutteita. Seurantatutkimuksissa on havaittu, että parisuhdeväkivallan määrä ei ole juuri laskenut.

Kerran alkaneella väkivallalla on tapana toistua ja pahentua. Siksi on tärkeää, että tytöt ja naiset eivät jää odottamaan toista lyöntiä. Jos kumppani läpsii jo seurusteluaikana, on todennäköistä, että hän lyö myös avioliitossa. Sellaiseen parisuhteeseen ei pidä jäädä.

Hieman alenneista luvuista huolimatta parisuhdeväkivallan karsimisessa ei ole nähtävissä suurta käännettä parempaan. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä parisuhdeväkivallan uhri on nainen. Näin siitä huolimatta, että naisten väkivaltaisuus on viime vuosina saanut paljon huomiota.

Naisiin kohdistuva väkivalta on globaali ongelma. YK on perustamisestaan lähtien puolustanut ihmisten välistä tasa-arvoa, mutta vasta parinkymmenen vuoden ajan järjestö on nähnyt naisiin kohdistuvan väkivallan ihmisoikeuskysymyksenä.

Polttavasta rakenteellisesta ongelmasta ei voi vaieta, sillä noin 70 prosenttia maapallon naisista joutuu elämänsä aikana fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi.

Tänään YK:n kansainvälisenä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä on syytä kiinnittää huomiota siihen, että parisuhdeväkivallan uhreille ei Suomessa ole saatavissa riittävästi palveluita.

Avainasemassa ovat turvakodit ja matalan kynnyksen palvelut. Koko maassa on vain 120 turvakotipaikkaa, kun tarve olisi vähintään 500 paikkaa.

Tilanne on ongelmallinen ja kaipaa kipeästi huomiota. Parisuhdeväkivallan lopettamiseksi on tehtävä paljon työtä. Väkivallatonta linjaa ajava miestyö on avannut myönteisiä näkymiä. Kyse ei ole luonnonlaista, vaan asiasta, jota voidaan ehkäistä ja estää.