Libyalaisen tuomioistuimen viidelle bulgarialaishoitajalle ja palestiinalaislääkärille toistamiseen langettama kuolemantuomio järkyttää länsimaita. Työntekijöitä syytetään hivin levittämisestä satoihin lapsipotilaisiin viime vuosikymmenellä libyalaisessa sairaalassa.
Ulkomaalaisten asiantuntijoiden todistukset hiv-epidemian puhkeamisesta sairaalassa jo ennen bulgarialaishoitajien saapumista, ovat kaikuneet kuuroille korville. Libya ei liioin ole piitannut länsimaiden oikeudenkäynnin puolueellisuutta arvostelevista lausunnoista.
Tilanne on kansainvälisen yhteisön kannalta hankala. Jyrkät lausunnot vaikeuttavat viattomien hoitajien asemaa, mutta Libyan vaatimiin rahakorvauksiin taipuminen merkitsisi syyllisyyden tunnustamista. Libyassa asia on herkkä, sillä hi-viruksen leviämiseen liittyy yhä kulttuurisia ennakkoluuloja.
Kuolemantuomion julistaminen on kuitenkin tuomittavaa. Tunnustusten saaminen kidutuksella, oikeudenkäynnin puutteet ja prosessin venyminen ovat merkkejä mielivallasta. Suomi on EU:n puheenjohtajamaana tuominnut kuolemantuomion ja vetoaa siihen, että Libyan korkein oikeus löytäisi asiassa oikeudenmukaisen ja inhimillisen ratkaisun.
Katseet kohdistuvat nyt Libyan omapäiseen johtajaan Muammar Gaddafiin. On ilmeistä, että Libya hakee hyvitystä korvauksille, joita se on viime vuosina joutunut maksamaan länsimaalaisille terrori-iskujen uhreille. Hoitajien kohtalosta käydäänkin julkisuudelta piilossa keskusteluja. Ilman rahaa tai muita myönnytyksiä asia tuskin ratkeaa. Asiasta tulee myös EU:n päänsärky Bulgarian jäsenyyden myötä.