Voiko yksikään suomalainen edes kuvitella merellä olevan äidin hätää, kun äidin kaulassa roikkuvat kolme lasta yksitellen joutuvat meren armoille ja vain äiti jaksaa sinnitellä? Näin on tapahtunut jo monta kertaa Välimerellä.
Euroopan pakolaiskriisi syvenee. Jo lähes kolme miljoonaa syyrialaista on paennut sodan jaloista naapurimaihin. Libyassa odottaa lähes miljoona ihmistä päästäkseen huterilla laivoilla turvaan. Ukraina lienee seuraava. Tiedustelutietojen mukaan noin miljoona ukrainalaista miettii, jättääkö kriisiytyneen kotimaansa vai ei. On hyvä muistaa, että ihmiset jättävät kotinsa vain äärimmäisessä hädässä. Kriisien ennalta ehkäiseminen on siis parasta pakolaispolitiikkaa.
Euroopan unionin yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta päätettiin Suomen ollessa EU:n puheenjohtajamaa vuonna 1999. Sen jälkeen on asiasta käyty loputtomalta tuntunutta yleiskeskustelua.
Ihmeiden aika ei ole ohi. Eurooppa on nyt tarttumassa haasteeseen. Välimeren tragedia on herättänyt komission: Euroopan muuttoliikeohjelma on syntymässä. Parlamentti tukee voimakkaasti komissiota. Perussopimukseen liittyvä hätätila-artikla on aktivoitu käyttöön. Pallo on nyt jäsenmailla ja jäsenmaiden muodostamalla neuvostolla.
Ensimmäiseksi on pelastettava Välimerellä kuolemanvaarassa olevat. Triton ja Poseidon pelastusoperaatioihin varatut määrärahat on kolminkertaistettu. Suomi osallistuu kunniakkaasti pelastustoimenpiteisiin. Seuraavaksi on mietittävä taakanjako, jonka jälkeen on vuorossa ehkä vaikein tehtävä: mitä tapahtuu ihmisille, jotka on pystytty pelastamaan.
Kysymys on Eurooppaan sotia ja vainoja pakenevien ihmisten pelastamisesta nyt, mutta samalla on valmistauduttava tulevaan. Muuttopaineet esimerkiksi Afrikasta Eurooppaan ovat suuret. Kyse ei siis ole mistään yksittäisestä kriisistä, vaan muuttovirtojen todellisuudesta myös tulevaisuudessa.
Yksikään maa ei pysty yksinään muuttopainetta ratkaisemaan, vaan kaikkien jäsenmaiden solidaarisuutta tarvitaan. Italian Lambedusa – tuo Sievin kokoinen kunta – on joutunut kohtuuttoman taakan eteen. Nyt komissio ehdottaa taakan jakoa. Suomen osuus noin 20 000 pakolaisen sijoittamisesta on 300 ihmistä.
Euroopan parlamentissa viime tiistaina vieraillut Unkarin pääministeri Viktor Orban pitää komission ehdotuksia taakanjaosta ”absurdeina, lähes hulluina”. Hänen mukaansa kiintiöt tuovat vain lisää siirtolaisia Eurooppaan.
Täysistunnossa puhuneen suomalaismeppi Jussi Halla-ahon mukaan meripelastustoimet vain rohkaisevat ottamaan riskejä. Halla-aho on puoleksi oikeassa, mutta mikä on vaihtoehto? Ihmisten auttaminen lähtömaissa? Kyllä, mutta mitä tehdä, kun samojen ihmisten hampaissa on myös kehitysapu?
Pahinta on ihmiskauppa ja ihmisten salakuljettaminen. Se lienee raaempaa, kovempaa ja kannattavampaa bisnestä kuin orjuus oli aikoinaan. Eikä raha häpeile nytkään. Ihmiset ovat valmiita maksamaan koko omaisuutensa päästäkseen turvaan.
Ihmiskauppa ei todellakaan ole mikään uusi tai kriisi-ilmiö. Ihmiskauppa on pesiytynyt syvälle Eurooppaan. Koko Eurooppa, mutta erityisesti Etelä-Italia ja muut Välimeren maat ovat tarvinneet halpaa työvoimaa. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Köyhyys ja konfliktit ajavat ihmisiä yhä enemmän ja raaemmin pois Syyriasta, Irakista, Länsi-Afrikasta ja Afrikan sarvesta.
EU:n rajaviranomaisen Frontexin riskianalyysin mukaan yhä suurempi joukko tulee tarvitsemaan pelastustoimia ja suojelua. Frontex varoittaa myös terrorismiin liittyvästä liikehdinnästä. Voi vain kuvitella, kuinka helppoa on houkutella täyteen ahdettujen veneiden nälkäisiä, janoisia ja pelokkaita ihmisiä vaikkapa Isisin riveihin
On selvää, että rajoja ei voi avata apposen auki. Eurooppa ei yksinkertaisesti kestäisi kasvavaa muuttovirtaa. Ei taloudellisesti eikä poliittisesti. Jo nyt ovat maahanmuuton ja pakolaispolitiikan ympärille luodut pelot luoneet kasvualustaa populistisille puolueille ja ääriliikkeille.
Kuolemankauppiaat on mahdollista saada ja pitää saada kuriin, mutta jo suunniteltu EU:n sotilaallinen väliintulo tuntuu mahdottomalta. Sitäkin suunnitellaan, vaikka valmiusjoukkoja aikoinaan perusteltiin humanitaarisella väliintulolla ja luonnonkatastrofeissa auttamisella.
Unkarin pääministeri aikoo järjestää maassaan kansalaiskyselyn aiheesta ”EU:n pakolaispolitiikka vai Unkarin oma tiukka linja”. Vastaukset saa kysymättäkin, jos vaihtoehdoksi tarjotaan valheellista EU:n ”ovien ja ikkunoiden” avaamista hallitsemattomalle maahanmuutolle. Pääministeri Orban käynnistää Unkarissa myös kansalaiskeskustelua kuolemanrangaistuksen palauttamisesta Unkariin.
Parlamentissa puhuessaan kivikasvoinen Orban muistutti presidentti Putinia. Hän tuntui ajattelevan, että puhukaa täällä Euroopassa, mitä haluatte, minä kerron sitten kotona, kuinka EU vihaa Unkarin kansaa...
Absurdia, jopa hullua puhetta yhdeltä EU-maan pääministeriltä.
Kirjoittaja on oululainen europarlamentaarikko (sd.).
Kolumni