Kuolleiden parissa työskentelevät eivät usein saa yhteiskunnassamme heille kuuluvaa arvostusta, katsoo erikoislääkäri Gustaf Molander. Koska kuolema halutaan kulttuurissamme pitää piilossa, vainajista huolehtivien työ jää näkymättömiin.
Molander havainnoi ja haastatteli Työsuojelurahaston rahoittamassa tutkimuksessaan muun muassa ruumishuoneiden, hautaustoimistojen, krematorioiden ja hautausmaiden työntekijöitä. Tutkimuksen pohjalta on julkaistu kirja Matka mullan alle - kuolematyöntekijöiden arki.
- Kuoltuaan ihmiset eivät siirry hautaan itsestään, Molander muistuttaa.
Molanderin tutkimuksen mukaan kuolematyöntekijät kokevat usein raskaaksi työn henkiset ja sosiaaliset paineet. Työ vaatii erityisiä tunnetaitoja ja kykyä sietää ahdistusta.
Surevien omaisten kanssa käydyt keskustelut koetaan tärkeäksi osaksi työtä. Jaksamisessa auttaa kokemus siitä, että tekee jotakin tärkeää toisten puolesta.