-- Ei kuoleman näkeminen anna vastausta elämän asioihin. Se herättää vain uusia kysymyksiä.
Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö on vastannut tällä tavoin kysymyksiin siitä, miten Kaakkois-Aasian tsunamionnettomuus vuoden 2004 tapaninpäivänä vaikutti häneen. Niinistö kirjoittaa uudessa kirjassaan Hiljaisten historia (Teos) koskettavan ja ahdistavankin kertomuksen hänen tuolloisista omista kokemuksistaan Thaimaassa.
Niinistö selvisi katastrofista, mutta tuhannet ja taas tuhannet eivät selvinneet. Kertomuksesta pistää silmään Niinistön ensimmäinen ajatus, kun hän huomaa, että hän ja hänen läheisensä ovat selvinneet; mieleen hiipii huono omatunto omasta pelastuksesta ja helpotuksesta.
Niinistö kirjoittaa paljon sattumasta tsunamin yhteydessä. Joillekin sattumat oli huonoja. Hänelle sen sijaan tuli onnellisten sattumien suma.
-- Ei ole yhtä asiaa, tekoa tai toimintaa, joka hyvään tai huonoon johti. Eikä yksikään voi onnitella tai soimata itseään siitä, miten lopulta kävi. Sattumia oli kaikissa kohtaloissa suuri sarja, joku jonkun, toinen taas toisen käsissä, hän pohtii.
Valmis kuolemaan?
Sattumaa oli esimerkiksi se, että Niinistö yhdessä poikansa Matiaksen kanssa löysi betonisen sähkötolpan turvakseen heti, kun jättiaalto oli iskenyt. Monet ajatukset pyörivät Niinistön päässä tuolloin. Ajatus kuolemasta oli läsnä ja lähellä.
-- Väärin, niin väärin, ajattelin Matiasta, hänen elämänsä on vasta aluillaan. Minulle se on toinen juttu: nähnyt ja kokenut olen monenlaista. Mutta valmis, valmis kuolemaan? hän kysyy.
Hän tunsi myös suurta huolta toisesta pojastaan Nuutista ja tämän puolisosta Saarasta. Matias yritti rauhoitella: -- Jos me selviydymme, kyllä insinöörikin selviytyy. Matias oli oikeassa.
Jokseenkin järjettömiin ajatuksiin taisi kuulua pelko siitä, että viidakosta palaavat vesimassat tuovat tolppaan käärmeitä. Niinistö kirjoittaa myös heti aallon iskemisen jälkeisistä tunnelmistaan. -- Aluksi mieleen tuli kummallisen pieni ja itsekäs ajatus: tämä loma on kyllä nyt lopullisesti menetetty. Pian kuitenkin valkenee, että loman loppuminen oli pikkujuttu.
Tsunamin valtavuutta on vaikea käsittää. Niinistö kirjoittaa, että aallon kokonaisenergian on arvioitu olleen yli kaksinkertainen toisessa maailmasodassa käytettyjen räjähteiden energiaan verrattuna, atomipommit mukaan luettuina.
Faktaa ja fiktiota
Tsunamikokemukset ovat vain yksi -- tosin laajin -- kirjaan sisältyvistä Niinistön monista tarinoista. Hän kuvaa niissä arjen todellisuutta, iloja ja murheita hyvin erilaisista näkökulmista mutta aina kuitenkin ihmisen näkökulmasta. Osa tarinoista on faktaa, osa taas fiktiota. Aina lukija ei voi edes tietää, onko kyse todesta vai mielikuvituksen tuotteesta. Lukijan kannalta tosin sillä ei ole edes merkitystä.
Fiktioluokkaan kuuluu minä-muodossa kirjoitettu tarina kirvesmiehestä, jonka pankki houkuttelee rakennusurakoitsijaksi vuonna 1990. Tuloksen saattaa ennustaa jo ennalta: laman myötä mieheltä menee kaikki. Traagista tarinassa on kuitenkin se, että vaikka se onkin fiktiota, niin se on samalla myös totta. Tarinan kirvesmiehen kohtalon koki lukematon määrä suomalaisia.