Sairaala on dramaattinen paikka. Ihmisiä syntyy ja kuolee, heitä pelastetaan ja heitä menetetään. Samalla sairaala on myös hyvin draamallinen yhteisö. Monien television suosikkisarjojen tapahtumat onkin sijoitettu sairaalaympäristöön.
Teho-osasto on lajityypin klassikko.
"Teho-osastosta tosin ei voi puhua enää oikeastaan yhtenä kokonaisuutena, koska sarjan monet ohjaajat ja tähtinäyttelijät ovat jättäneet sarjaan oman leimansa", mediatutkija Sari Elfving Tampereen yliopistosta sanoo.
Perinteisesti monet sitcomit eli tilannekomediat ovat kuvanneet perheyhteisöä. Vähitellen ne ovat venyttäneet perheiden käsitystä työpaikoille - ja lopulta sulkeneet sisäänsä hyvinkin monenlaisia elämänalueita. Elfvingin mukaan sairaalasta onkin luotu tv-sarjoissa perhemäisen yhteiskunnan perusyksikkö.
"Televisio on pohjimmiltaan hyvin familiaristinen eli perhekeskeinen media. Television paikka on ollut kotona ja television historiassa viihteelliset draamat on sijoitettu enimmäkseen koteihin. Nyt kodin on korvannut työyhteisö, monissa tapauksissa sairaala", Elfving taustoittaa.
Sairaalasarjojen suosio ei näytä laantumisen merkkejä. Tänäkin syksynä suomalaisessa televisiossa alkoi kaksi uutta sairaalasarjaa, Greyn anatomia ja House.
Molemmat saivat runsaasti jo huomiota jo ennakkoon eräänlaisina uuden ajan sairaalasarjoina.
"Ehkä suurin syy sairaalasarjojen suosioon on yhteiskunnan medikalisoituminen. Tällä tarkoitetaan sitä, että ihan tavalliset, hankalaksi koetut asiat halutaan käsitellä sairauden kautta", Elfving luonnehtii.
Myös kuoleman läsnäolo luo otollisen mahdollisuuden draamalle: kuolema ja elämän rajallisuus on nykyisessä yhteiskunnassa helppo kieltää tai kokonaan torjua. Kuolema on länsimaisessa yhteiskunnassa tabu.
"Mutta kuolemaa voidaan lähestyä nasevasti tv-viihteen keinoin", Elfving sanoo.
Kuoleman tapaan myös ruumiillisuus on vieraannutettu täysin tavallisesta arkipäivästä. Tästä huolimatta kiinnostus ruumiiseen ei ole hävinnyt. Ruumiin poikkeavuudet kuten liikalihavuus tai sairaudet koetaan kiinnostaviksi aiheiksi.
"Groteski kuvallisuus on niin vanha ilmiö kuin ihminen itse. Esimerkiksi ruumiin eritteet ovat symbolisesti hyvin tärkeitä asioita. Yksi tällainen erite on kakka", Elfving sanoo.
Suosion taustalta löytyy myös ihmisten tirkistelynhalu, voyerismi. Halu tirkistellä ei ole suinkaan nykyajan ja tosi-tv:n synnyttämä ilmiö. Se periytyy ikivanhoista viihdemuodoista ja liittyy voimakkaasti seksuaalisuuteen.
"Äärimmilleen tirkistely menee silloin, kun kamera päästetään tv-sarjassa ruumiin sisään, esimerkiksi leikkausta kuvattaessa."
Tirkistely voi antaakin tv-sarjalle myös shokkiarvoa: käsikirjoittajat haluavat paljastaa ihmisestä yhä enemmän. Esimerkiksi aito synnytys on jo nähty sairaalasarjassa.
Shokkiefektin ja tirkistelynhalun lisäksi sairaalasarjojen suosio heijastelee myös yhteiskunnan yleistä muutosta: terveydestä on tullut yksi jokapäiväisen elämän puhutuimmista aiheista.
"Terveys ylipäänsä kiinnostaa ihmisiä. Siitä kirjoitetaan lehdissä ja sitä käsitellään televisiossa. Samaan aikaan lääketieteestä on tullut se maisema, johon monet mediassa käsitellyt aiheet ankkuroidaan", Sari Elfving arvioi.