Tiehallinnon Oulun tiepiirin liikenneturvallisuussuunnittelija Heino Heikkinen varoittaa innostumasta liikaa. Alkuvuoden hirvikolaritilastot lupaavat paljon - mutta vain maallikolle.
"Vasta toukokuu, kesä ja syksy näyttävät totuuden. Rannikon pajukot vihertävät, joten kohta rytisee", Heikkinen pelkistää.
Viime vuoden neljän ensimmäisen kuukauden aikana Oulun tiepiirissä, joka käsittää Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun, tilastoitiin 68 hirvikolaria. Nyt sama luku on 54.
"Vuoden 2002 hirvikolaripiikin (462) jälkeen käyrä on kääntynyt alueellamme hienoiseen laskuun. Juhlia ei silti kannata. Viime vuonna onnettomuuksia (430) kirjattiin aivan liikaa."
Sana "riista-aita" on Heikkiselle tuttu. Niin paljon kuin aidoista puhutaankin, ei Heikkinen näe niitä hirvikolariongelman lopullisena ratkaisuna. Päinvastoin.
"Kolarikartoista näkee, että aidoilla voidaan vain siirtää ongelmia. Aita päättyy aina jonnekin."
Kaikkia teitä
ei voi aidata
Aidat johtavat hirvet suoraan maantielle. Yleensä riista-aita päättyy pellon tai raivatun aukion kohdalle, mutta siitäkin huolimatta hirvet ja autoilijat kolaroivat tasaisin väliajoin.
"Kaikkia teitä ei voi aidata. Kysymys on sekä rahasta että käytännöllisyydestä. Jos jokaisen pikkutien liittymässä on portti, joka täytyy avata ja sulkea, käy ihmisten liikkuminen liian vaikeaksi", Heikkinen valistaa.
Entä hinta?
"Yksi aidattu tiekilometri maksaa 20 000-30 000 euroa."
Oulun tiepiiri on rakentanut riista-aitoja sekä nelos- että kasitielle. Aidat kulkevat vilkkaasti liikennöidyillä tieosuuksilla, joiden tiedetään risteävän hirvien tunnettujen vaellusreittien kanssa. Uusia riista-aitahankkeita ei ole vireillä.
"Tosin kasitiellä Pattijokea edeltävän aidan eteläpään pidentämistä on harkittu", Heikkinen paljastaa.
Metsästysseuroissa
ennakkoluuloja
Heikkilän arkistoista löytyy kartta, johon on merkitty kaikki Oulun tiepiirin hirvikolarit vuosina 2002-04. Kartalle ripotellut väripallot kertovat koruttomasti, kuinka vakavasta ja laajasta ongelmasta on kysymys.
"Hirvivaaramerkkien sijoittelua pitää miettiä tarkasti. Inflaation vaara vaanii, jos kolmioita on liian tiheästi", Heikkinen muistuttaa.
Ajonopeus ja hirvikolareiden määrä linkittyvät toisiinsa kiinteästi. Kuolonkolareista 75 prosentissa henkilöauton nopeus on ollut vähintään 100 kilometriä tunnissa.
"Ei voi vaatia, että ihmiset ajaisivat kahdeksaakymppiä myös kesällä. Auringonnousun- ja laskun aikoihin se on kuitenkin erityisen suositeltavaa. Tuolloin hirvikolarin riski on suurin", Heikkinen sanoo.
Tehokkain - ja realistisin - keino kolarien ehkäisyyn on ylisuuren hirvikannan verottaminen. Paine metsästysseurojen suuntaan on kova.
"Toimialueeni metsissä juoksee tällä hetkellä noin 30 000 hirveä vasat mukaanlukien. Se on liian paljon", Oulun riistanhoitopiirin riistapäällikkö Keijo Kapiainen myöntää.
Ongelma kulminoituu riistanhoitohierarkian alimmille tasoille, metsästysseuroihin ja yksittäisiin metsästäjiin. "Monilla on aito huoli kannan taantumisesta, jos kaatolupia myönnetään enemmän", Kapiainen tietää.
Kapiaisen mukaan huoli on turha. Viime syksyn jahdissa Oulun riistanhoitopiirin talvehtiva kanta supistettiin 19 000 yksilöön. Tavoitteet ovat vieläkin rajummat.
"11 000 olisi sopiva määrä. Tulevana syksynä määrä leikataan 15 000 hirveen", Kapiainen pohjustaa.
Pohjois-Pohjanmaan nykyinen hirvitiheys - 4-4,5 eläintä tuhatta metsähehtaaria kohti - tarkoittaa sitä, että peltiä ruttaantuu myös tulevana suvena. Heino Heikkisen papereista löytyy fakta, joka pehmentää synkeitä näkymiä hieman.
"Oulun tiepiirin hirvikolareissa kuolee vuosittain keskimäärin yksi ihminen."
"Tosin siinäkin on yksi liikaa."