Samae Koskinen tänään PSK Kaupunnissa kello 21, mukana myös DJ Gaylestat.
"Olen tämän viikon ollut tosi onnellinen", iloitsee, laulaja-lauluntekijä, Samae Koskinen, 30.
Miestä ei tunnu häiritsevän edes flunssanpoikanen, eikä kuntosalijäsenyys, jota hän omien sanojensa mukaan maksaa tyhmästi turhaan.
"Mutta olen tässä juuri matkalla sinne kuntoilemaan", hän myhäilee ja vaikuttaa ihmiseltä, joka osaa nauttia elämästä.
"Itse asiassa, olen onnellinen, koska olen saanut olla koko viikon kotona", hän täsmentää hyväntuulisesti.
"Ja tyytyväinen, koska olen saanut tehtyä levyn, joka on saanut hyvän vastaanoton ja saan sen ansiosta mennä keikoille", Samae Koskinen jatkaa.
Koskisen sanat kuulostavat oikeastaan pinnallisilta, ainakin sen jälkeen, jos on juuri kuunnellut hänen uutukaista levyään. Elossa-niminen levy ilmestyi helmikuussa, ja Koskinen sanoitti sen yhdessä Kauko Röyhkän kanssa. Levyn teema on perjantai, jonka ympärille on kehitelty tarinallisia lauluja.
Varsinainen teema on kuitenkin kuolema. Siis tässä suhteessa Koskinen on siis harvinaisuus: poppari, nuori mies, joka laulaa suoraan ja suomeksi kuolemasta.
"Eihän kukaan laula kuolemasta. Minulle itsellenikin se on mörkö ja pelkään hulluna kuolemista. Se on läsnä koko ajan. Tiedän esimerkiksi, että faijani pelkää kuolemista joka päivä, siitä ei vain puhuta koko ajan ääneen. Ja tiedostan, että minullakin se on edessä."
"Halusin tehdä lauluja, joissa puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Usein asiat luisuvat siihen, että valitetaan miten surkeata kaikki on. Eli halusin tuoda esille myös sen toisen puolen, iloisen ja kauniin näkökulman", Koskinen kertoo.
Vaikka Samae kokee kuoleman läheiseksi aiheeksi, hän itse on tähän mennessä välttynyt suurelta surulta.
"Tämä saattaa kuulostaa hassulta, mutta olin todella poissa tolaltani, kun vanhempien lemmikkikoira kuoli. Tuota lähemmäksi ei kuolema ole minua tullut", hän naurahtaa.
Nuorempana hän kuitenkin kärsi pahoista paniikkihäiriöstä.
"Oireet tulivat varmaankin siitä, että tunsin olevani niin yksin maailmassa. Ne jättivät minuun jäljen, että olen tosi herkkä jätkä edelleen. Otan liian paljon asioita itseeni."
"Mutta se on vain luonteenpiirteeni. Minä olen tällainen, tarkkailen maailmaa herkemmällä silmällä."
"Joskus se on hyvä, joskus taas helvetin raskasta", hän nauraa.
Elossa-levy syntyi siis yhdessä Kauko Röyhkän kanssa. Samae Koskinen soitti aikaisemmin Riku Mattilan ja Röyhkän bändissäkin, joten yhteys oli luonnollinen. Mutta kuinka vanhan ja nuoren popparin yhteistyö sujui?
"Todella ennakkoluulottomasti. En ole koskaan seurannut Kaukon tekemisiä kovin tarkkaan eli olimme kaksi tasavertaista muusiikintekijää. Istuimme Kaukon työhuoneella, hän joi kahvia ja minä näppäilin kitaraa."
"Jotkut tekstit tulivat vaivattomasti, yhden kappaleen teimme seitsemän kertaa. Minulla ei ollut käsitystäkään miten suomeksi tekstitetään, koska olen aina tehnyt englanniksi. Mutta minulle oli selvää, että sanojen täytyy olla konkreettisia ja koskettavia".
Pari levyn biiseistä päätyi Toinen jalka haudasta -soundtrackille ja kappale, Kaiken pitää aina jatkua, tuo esille kuoleman kohtuuttomuuden ja epäreiluuden.
"Kun lauloin tuon biisin ensimmäistä kertaa, minulle nousi pala kurkkuun. On mahtavaa, että joku tuntuu joltakin, koska tämä elämä näyttää olevan niin nopeaa, helppoa ja pinnallista", hän miettii.
Oulussa Röyhkä-ympyrä sulkeutuu, kun Koskinen esiintyy ensimmäistä kertaa PSK Kaupunni -baarissa.
"Mahtavaa tulla sinne. Eikös se ole se, missä on se Paska kaupunni -tagi?", hän kyselee.
"Parhaimmillaan soolona soittaminen on hienoa, herkkää ja palkitsevaa. Saatanpa soittaa siellä pari uuttakin biisiäkin", väläyttää mies, joka on tänä kesänä ahkeroinut ilmoille 35 uutta biisiä.