IFO-hautaustoimisto näyttää koruttomalta. Tämän Pariisin 17. kaupunginosassa sijaitsevan liikkeen ikkunoissa ei näy kukkasia eikä seppeleitä. Sisäpuolella ei ole esillä arkkuja, mitään hautajaisiin liittyvää ei ole näkyvillä. Seiniä koristavat koraanin säkeet. Matalalla pöydällä on kirja, jossa kerrotaan islamilaisista hautaustavoista.
Yrityksen erityispiirre on se, että sen perustajat ovat nuoria, toisen sukupolven muslimeita.
"Me emme ole mitään ruumisarkkukauppiaita", kertoo liikettä hoitava Nordine Ghilli. "Myymme vain yhtä perusmallia. Meillä keskeistä ovat rituaalit." Surevat perheet otetaan vastaan pöydän ympärillä. Heitä pyydetään valitsemaan joko hautaus Ranskassa tai kuljetus synnyinmaahan.
"Tällä hetkellä 85 prosenttia kuolleista kuljetetaan kotimaahan ja 15 prosenttia haudataan Ranskaan", kertoo Nordine Ghilli. "Tuo luku on pysynyt vakaana. En osaa selittää sitä."
Uskonnolliselta kannalta katsoen mikään ei estäisi ruumiin hautaamista Ranskaan. Eurooppalainen islamilaisten johtajien neuvosto, jonka puheenjohtajana toimii qatarilainen Yussuf Al-Qaradhawi, on jopa asettunut kannattamaan hautaamista uuteen kotimaahan.
"Islamilaisen perinteen mukaan henkilö tulisi haudata sinne, missä hän kuolee. Se on yksinkertaisempaa vainajan perheelle, jonka ei tarvitse kuljettaa ruumista synnyinmaahan, mistä aiheutuu kustannuksia ja hallinnollisia hankaluuksia."
Ranskan islamilaisten järjestöjen liitto UOIF, yksi maan vaikutusvaltaisimmista muslimijärjestöistä, kannattaa sekin hautaamista Ranskaan, islamilaisille hautausmaille, joissa haudat ovat kohti Mekkaa.
Selityksiä täytyykin etsiä kulttuurista ja perinteistä."Se liittyy syntymämaata kohtaan tunnettuun kiintymykseen. Minä itse olen marokkolaista syntyperää. Isäni on haudattu kotimaahansa. Haluaisin levätä hänen vieressään. Minulla on yhä paljon siteitä Marokkoon. 18-vuotiaaksi asti matkustimme sinne joka kesä autolla vanhempieni kanssa. Lisäksi marokkolaiset pankit tarjoavat uuden tilin avaajalle kotiuttamisvakuutusta."
Tunisialaiset vainajat kotiutetaan järjestelmällisesti. Kustannuksista vastaa konsulaatti. IFO-hautaustoimistossa työskentelevä Karim Bennia on syntyperältään algerialainen. Hän suunnittelee, että hänet haudataan Ranskaan.
"Isäni on haudattu tänne, Thiais´n hautausmaalle. Kaikki siteeni ovat Ranskassa." Syrjinnän vastaisen Fasild-säätiön vuonna 2004 julkaistussa raportissa Islaminuskon olosuhteet Ranskassa todetaan, että suhtautumisella kuolleisiin on tärkeä osa hautapaikan valinnassa. Monien ensimmäisen sukupolven muslimien mielestä hautaaminen Ranskassa toisi mukanaan sen riskin, että maalliset jäännökset voidaan jonain päivänä kaivaa ylös maasta tai jopa polttaa, mikä on islamin uskossa kiellettyä.
Sen sijaan hautaaminen synnyinmaahan takaa sen, että hautaus suoritetaan uskonnollisten sääntöjen mukaan. Näiden käytännön seikkojen lisäksi valintaan vaikuttavat syvällisemmät psykologiset tekijät.
"Kuolema ulkomailla merkitsee useimmille islamilaisille maahanmuuttajille rikkomusta. Kuollessaan kaukana kotimaastaan tai kotikylästään, he kokevat, etteivät ole noudattaneet alkuperäistä suunnitelmaansa, jossa kotiinpaluulla on keskeinen osa."
Päätös ruumiin kotiuttamisesta voi siis olla tapa maksaa velkaansa, korjata se virhe, ettei palannut kotimaahan kuolemaan. Rahalla ei ole suurta merkitystä hautapaikan valinnassa.
"Perheet uskovat usein, että hautaaminen synnyinmaahan on halvempaa", kertoo Nordine Ghilli. "Asia on kuitenkin päinvastoin. Kymmenen vuoden uusittava hautapaikka maksaa vain 180 euroa. Jos ruumis viedään kotimaahan, on hintaan lisättävä saattoväen matkaliput ja hautajaisateria. Kaikkiaan hautaaminen kotimaahan maksaa noin 3 000 euroa, hautaaminen Ranskaan 2 000 euroa."
IFO-hautaustoimiston johtaja kertoo, että noin 30 prosenttia surevista perheistä haluaa aluksi vainajan hautaamista Ranskaan. Mutta monet luopuvat suunnitelmastaan ja valitsevat ruumiin viemisen syntymämaahansa, kun he toteavat, ettei heidän kotikunnastaan löydy islamilaisille sopivaa hautausmaata.
Kotikuntalaki on tiukka: voidakseen ostaa hautapaikan joltain hautausmaalta, on täytynyt joko asua tai kuolla kyseisessä kunnassa. Seine Saint Denis´n alueen 27 kunnasta vain viidellätoista kunalla on islamilainen alue hautausmaallaan.
Haudat on suunnattu Mekkaan päin. Muslimeille varatut osastot ovat "käytännöllisiä ryhmityksiä". Hautausmaat ovat maallisen vallan alaisia alueita. Vuonna 1881 annettu laki kieltää kaupungin johtoa sijoittelemasta hautoja uskonnollisen vakaumuksen mukaisiin ryhmiin, jotka on erotettu muusta hautausmaasta aidalla tai pensailla.
Sisäministeriön kiertokirjeissä vuodelta 1975 ja vuodelta 1990 on tulkittu tätä kolmannen tasavallan ajalta peräisin olevaa järjestelmää väljästi. Niissä korostetaan, että kaupunginjohtajilla on oikeus sallia hautojen ryhmittely.
On siis mahdollista perustaa alueita sitä pyytäville uskonnollisille yhdyskunnille, toisin sanoen erityisesti muslimeille ja juutalaisille.
Sisäministeriön ohjeissa korostetaan kuitenkin, että vainajan vakaumusta ei tarvitse selvittää. Viimeinen toive tai perheen pyyntö riittää. Teoriassa kristitty voitaisiin siis halutessaan haudata juutalaisten tai muslimien alueelle. Kaupungin johto ei voisi asettua vastustamaan sitä.
Tällaiset kompromissit eivät miellytä uskonnollisia johtajia, jotka haluaisivat sanoa sanansa siitä, kenellä on oikeus tulla haudatuksi heidän uskontokunnalleen varatuille alueille.
