Kuolan alueen metallisulattojen rikkidioksidipäästöt ovat vähentyneet rajusti viimeisen neljännesvuosisadan aikana, mutta edelleen idästä sataa välillä reippaastikin rikkiä Suomen Lappiin. Pahimmillaan Lapin rikkipitoisuudet kasvavat itätuulilla jopa monikymmenkertaisiksi. Hetkittäisistä pilvistä ei ole kuitenkaan akuuttia vaaraa.
"Yksittäisetkään piikit eivät ylitä Suomen puolella EU:n asettamia raja-arvoja. Meillä taustapitoisuus on hyvin pieni", dosentti Jussi Paatero Ilmatieteen laitokselta kertoo. Lapissa rikin taustapitoisuus on noin yksi mikrogramma kuutiometrissä. Kovimmat tömäykset itärajan takaa saattavat nostaa pitoisuuden muutamaksi tunniksi tai päivän ajaksi noin 20 mikrogrammaan. Suomen pahimmilla rikkipäästöalueilla Harjavallassa jäädään alle näiden lukujen.
Paatero ei usko, että Kuolasta tupsahtaisi niin suuria pilviä, että niistä olisi akuuttia vaaraa ihmisille. Ja lappilaisten onneksi vallitsevat tuulet puhaltavat lännestä, mutta jatkuvat itätuuletkaan eivät Paateron mielestä aiheuttaisi mitään dramaattisia vaikutuksia.
"Matka Suomen puolelle on niin pitkä. Esimerkiksi Montsegorskissa silmin nähtävät vahingot ympäristölle rajoittuvat 20 kilometrin säteelle."
Rikkidioksidipäästöjä voi seurata liki reaaliajassa internetissä osoitteessa www.ilmanlaatu.fi.
Enemmän kuin
koko Suomessa
Ilmatieteen laitos, Metsäntutkimuslaitos, Lapin ympäristökeskus ja Helsingin yliopisto ovat selvittäneet vuosina 2005-2007 Kuolan metallurgisen teollisuuden ilmansaasteiden leviämistä ja ympäristövaikutuksia Kuolassa ja Suomen Lapissa. Rikkipäästöt ovat havaittavissa jopa Länsi-Lapissa vaikkapa Pallaksella - rikkipitoisuus nelinkertaistuu itätuulilla.
Kuolan rikkipäästöt ovat vähentyneet parantuneiden prosessien ja vähemmän rikkiä sisältävien malmien käytön ansiosta. Vielä 80-luvun alussa Petsenga-Nickel Norjan rajan lähellä tunki ilmaan rikkiä 350 000 tonnia, kun päästöt pari vuotta sitten olivat 100 000 tonnia vuodessa. Montsegorskissa päästöt ovat kymmenessä vuodessa pudonneet neljännekseen, noin 50 000 tonniin.
Kuolan rikkipäästöt ovat pudotuksista huolimatta edelleen suuremmat kuin yhteensä koko Suomessa. Paateron mukaan suomalaiset voivat juhlia rikkipäästöjen vähentymistä yhtenä esimerkkinä onnistuneesta ilmansuojelupolitiikasta.
"Meillä tulee rikkiä ilmaan nyt alle 100 000 tonnia, mikä on kuudesosa 80-luvun alun tasosta."
Marjoissa vähän
raskasmetalleja
Kuolan laitosten ilmaan päästämät nikkeli- ja kuparipitoisuudet eivät ole vähentyneet kuitenkaan samaa tahtia kuin rikkipäästöt. Esimerkiksi Petsenga-Nickelissä ne eivät ole juuri vähentyneet viime vuosikymmenen alun lukemista.
Kuolan teollisuuden raskasmetallivaikutukset eivät ole yltäneet Itä-Lapin marjoihin ja sieniin.
Marjoissa on hyvin vähän raskasmetalleja, kun taas teollisuuslaitosten läheisyydessä kasvavissa marjoissa pitoisuudet ovat varsin korkeita. Itä-Lapin järvivesien sulfaattipitoisuus on laskenut 90-luvun alusta lähtien, ja useissa järvissä veden rikkipitoisuus on palautunut lähes luonnontilaiseksi.
Maanantaina Rovaniemellä loppuseminaariin päätetty projekti oli osa ympäristöministeriön rahoittamaa Suomen Akatemian Muuttuva Venäjä -tutkimusohjelmaa.
"Jos rahoitus järjestyy, tarkoituksena on tutkia vähän laajemminkin Lapin luonnontuotteiden puhtautta ja siihen vaikuttavia tekijöitä", Paatero kertoo. Hänen lähtöolettamuksensa on, että Lapin luonnon antimet ovat aika puhtaita.