I Pukeutuminen
Aina, ja korostettakoon aina, on hyvä pukeutua pikemminkin hieman yli kuin ali. Tumma puku on tuskin koskaan virheellinen valinta - ja daamin mekko noudatelkoon sesongin muotivärejä. Hurjastelevin herrasmies voi toki heittäytyä juhlaan myös vaaleassa kesäpuvussa. (Huom. koskee vain häitä.) Pukukoodejakin joissain häissä suositaan, mutta kuokkavieraan onneksi täytyy muistaa, että joka suvussa on haaroja, joissa ei ymmärretä, mitä "puku" saati "koodi" tarkoittavat.
Viekas kuokkija käy yhdessä hyvässä ja hyväksi todetussa kostyymissä mutkitta useammat kesäiset karkelot.
II Logistiikka - eli milloin ja mistä löytää hyvät kemut
Erityisesti häiden osalta homma vaatii hienoista esityötä ja vaivannäköä. Häistä harvoin ilmoitellaan etukäteen. Tärkeintä on oma tarkkaavaisuus: jos lähiseudun suositun seurain- tai työväentalon (purjehdusseuran, hiihtomajan) tanhuvilla alkaa iltaisin tapahtua, kyseessä voivat hyvinkin olla häävalmistelut.
Kesälauantait ovat aloittelijallekin varmoja nakkeja - kuten myös näppärät ja miehillekin helposti muistettavat päivämäärät, kuten vaikkapa 7.7. tai 8.8. Hautajaiskekkerit tai muut peijaiset yleensä ilmoitellaan kursailematta paikkakunnan suurimmassa sanomalehdessä.
Juhlivaan seurueeseen liittymisen suhteen on kaksi koulukuntaa. Varovaisimmat ottavat varman päälle ja sulautuvat sakkiin jo kirkossa. Seremonian aikana on näppärää muun muassa kuunnella juhlakalu(je)n nimet, jotta voi sopivassa kohden osallistua keskusteluun, ja tarkkailla juhlakansaa huomaamattomasti, jotta tietää, kenen kanssa on järkevintä lyöttäytyä yhteen ja niin edelleen.
Toisen koulukunnan mukaan viisainta on paukata paikalle vasta itse juhliin: mieluiten plaseerattujen syöminkisessioiden loputtua, jolloin kukaan ei tule tenttaamaan, että kenenkäs vieressä sitä sinulla oli paikka. Joskin toinen kuokkimisen tärkeimmistä anneista menee tällöin kirjaimellisesti sivu suun.
III Strategiset valinnat
Erityisesti häissä on hyvä jo alusta pitäen tehdä periaatepäätös siitä, onko soluttautumassa morsiamen vai sulhasen puolen vierasjoukkoon. Kannattaa viileästi arvioida, kumpaan joukkoon piirteidensä - esimerkiksi hiustenvärinsä, nenänmuotonsa, pituutensa tai lauluäänensä - puolesta luontevammin maastoutuisi. Näitä asioita on hyvä tarkkailla vihkiseremonian aikana kirkossa, koska porukat istuvat selkeästi eri puolilla. Itse juhlissa erojen tekeminen voi olla jo mahdotonta.
Jos selvää eroa ei onnistu tekemään, erityisesti perinteisemmissä häissä kannattaa ehdottomasti lyöttäytyä morsiamen puolelle, sillä tämän vanhemmat yleensä maksavat. Isäntäväkenä on aina helpompaa kuin vieraana.
IV Esittäytyminen
Omaa nimeään ei ole mitään syytä kailottaa ympäriinsä. Varminta on lörpöttää se mahdollisimman nopeasti ja epäselvästi. Jos joku tarkentaa kysymyksillä tyyliin "Ootko se sinä sen Martin..?", kannattaa näihin - esitetyn kysymyksen sävystä riippuen - myönnellä merkitsevillä silmänluonneilla tai osaaottavilla hymähdyksillä.
Vinkki: suurten ikäluokkien suosikkinimiä on syytä kerrata. Joka suvussa on noin sata Penttiä, Erkkiä, Marja-Liisaa ja Sirkkaa. Kannattaa aina tukeutua näihin ja myöntää kaikki. Ei voi mennä väärin.
V Yleinen käytös
Hämmentynyt sydämellisyys toimii aina. Typertynyt hymyily ja päämäärättömän pikkupuheen papattaminen tekevät kaikille selväksi, että olet niitä toisia, joista kuka tahansa meikäläisistä pystyy päättelemään, että ei ole ihan kaikki astiat kaapissa.
Fiksu kuokkavieras lyöttäytyy heti johonkin pöytäseurueeseen ja harmittelee oitis olevansa niitä toisia. Ja urkkii samalla parit knopit vastapuolelta - hyödyntääkseen taustatietoa loikatessaan toiseen porukkaan. Ihaninta tietysti on, jos viereen sattuu puoli vuosisataa sitten Skellefteåån muuttanut Reino-eno, joka ei tunne ketään tai 92-vuotias mummu, joka luulee olevansa a) omissa häissään b) sukua kaikille paikallaolijoille.
VI Tyypillisimmät virheet
Varsin amatöörimäistä on unohtaa juhlittavien nimet. Toisaalta haasteelliseksi tilanteen tekee nykyhäiden riehakas nimikirjo, jossa pariskunnalla on yhteiseksi otettavan nimensä lisäksi lasten nimiä kolmea eri sarjaa.
Kohtalokasta voi olla myös se, että seuran tai seurallisuuden puutteessa rupeaa kuokkimisen tuoksinassa veljeilemään pitopalveluporukan tai bändin jäsenten kanssa. Nämä korppikotkat tunnistavat oitis toiset haaskalinnut.
VII Kriisitilanteista selviyty-
minen
Itku toimii aina. Juhla kuin juhla, hämmentävän tilanteen voi peittää nenäliinaan ja "ulos rauhoittumaan" poistumiseen. Toimii naisten kohdalla aina - ja miesten kohdalla vasta toimiikin.
Joissakin porukoissa saattavat toimia myös hätäpäinen ulkomaalaisen teeskentely ja vieraiden kielten puhuminen. Niihin on turvauduttava vasta kirkosta poistumisen jälkeen mutta mielellään kuitenkin ennen juhlien isännän johdolla tapahtuvaa viidettä reissua piharakennukseen "katsomaan perämoottorin starttia" tai muuta sellaista.
Myös "En tuntenu, kun se on niin kasvanu" -selittely toimii esimerkiksi lasten kohdalla pikku mokan peittämiseen, mutta niin sanotusta kaksoisvirheestä on kyse, jos samaa veruketta käyttää Maire-tädistä.