Pitkään työttömänä olleiden yli 45-vuotiaiden elämänhallintaa voitiin parantaa valtakunnallisessa Kipinä-kuntoutuskokeilussa merkittävästi, mutta joka kymmenennen kohdalla kädet jouduttiin nostamaan pystyyn.
Kokeilua johtaneen professori Asko Suikkasen mukaan kokeilu osoitti, että pitkäaikaistyöttömien tukeminen on vaativa ja pitkällinen prosessi. Tuloksia ei synny nopeasti, mutta ne ovat mahdollisia.
Eri puolilta Suomea olevista 450 kuntoutettavasta vain kaksi prosenttia eli yhdeksän henkilöä työllistyi avoimille työmarkkinoille.
Lähes puolet oli tukityössä, kuntouttavassa työtoiminnassa, kursseilla tai heillä oli realistinen aktivointisuunnitelma. Kuntoutettavista varsin suuri osa, noin 40 prosenttia suuntautui työmarkkinoiden ulkopuolelle, esimerkiksi eläkkeelle.
Talouden kasvu ei ole purrut työttömyyteen
Professori Suikkasen mielestä pitkäaikaistyöttömien ja syrjäytymisvaarassa olevien saaminen takaisin työmarkkinoille on sen verran vaikeaa, että työttömyyteen olisi puututtava varsin aikaisessa vaiheessa.
Hänen mielestään aktiivinen sosiaalipolitiikka ihmisten pysyttämiseksi työelämävalmiudessa on järkevämpi ja yksilön elämän kannalta mielekkäämpi kuin kompensaatiopainotteinen työttömyysturva.
Suomalainen yhteiskunta ei Suikkasen mielestä ole tiedostanut ongelman vakavuutta, vaan on ajateltu, että 1990-luvun laman jälkeen asiat hoituvat taloudellisen kasvun myötä kuin itsestään.
Taloudellinen kasvu ei ole kuitenkaan poistanut työttömyyttä, sillä meillä on työministeriön lukujen mukaan edelleenkin 200 000 pitkäaikaistyötöntä.
KIPINÄ-kuntoutuskokeilu osoitti, että pitkäaikaistyöttömyydestä pääsy takaisin työmarkkinoille vaatii pieniä askeleita. Niille, jotka eivät selviä avoimille työmarkkinoille, pitäisi kuntien ja julkisten organisaatioiden luoda puolisuojattuja työmarkkinoita.
Nykyinen tilanne on kuitenkin sellainen, että rahan niukkuuden aikana entisiäkin tukityöpaikkoja on kunnissa lakkautettu.
Työllistymisessä työttömän selviytyminen riippuu olennaisesti työmarkkinavaihtoehdoista ja -tilanteista. Mitä pitempään työttömyys on kestänyt ja mitä vähemmän tuettuja työllistymismahdollisuuksia on tarjolla, sitä vähäisemmät ovat pitkäaikaistyöttömän mahdollisuudet palata työmarkkinoille.
Psykososiaalista kuntoutusta
Hyvin monet projektikokeiluun osallistuneet arvioivat tutkija Ritva Linnakankaan mukaan arvokkaaksi projektin aikana saamiaan sosiaalisia kontakteja, kuulluksi tulemista ja omia vaikutusmahdollisuuksia kuntoutuksen muotoutumiseksi.
Tärkeänä pidettiin myös tietoa omasta terveydentilasta, sillä työttömät eivät ole työssäkäyvien tavoin säännöllisten terveystarkastusten piirissä. Onnistumisen kokemukset ja itsetunnon vahvistuminen olivat osallistujien mielestä tärkeitä kokemuksia.
Yli puolet pitkäaikaistyöttömistä osallistui psykososiaaliseen kuntoutukseen.
KIPINÄ-kuntoutuskokeilun tavoitteena oli luoda yhteistyömalli, jossa työtön, paikalliset toimijat, Kela ja kuntoutuspalvelujen tuottajat toimisivat aktiivisesti yhdessä. Se käynnistyi pilottivaiheella keväällä 2002 ja jatkui varsinaisena kuntoutuskokeiluna viime vuoden loppuun.