Kun­to­tes­ti hyö­dyt­tää myös aloit­te­li­jaa – "Tes­tei­hin tuloa aras­tel­laan, aika moni tulee lah­ja­kor­tin kanssa"

Kestävyyskuntoa mitattiin juoksumatolla testillä, jossa oli kolmen minuutin välein nouseva kuormitus. Ensin liikuttiin kävellen ja lopulta juosten. ODL Liikuntaklinikan testauspäällikkö Jaakko Tornberg näyttää asteikkoa, josta testattava voi arvioida kulloisenkin vauhdin kuormittavuutta. Tämän lisäksi käytössä oli sykemittari.

Kuva: Jukka Leinonen

Kehonkoostumismittaus on kuntotestauksen helpoin osio. Riittää, kun seisoo paikoillaan.

Kuva: Jukka Leinonen

Käsipainoja nosteltiin kunnes kädet hyytyivät niin, että suoritus ei ollut yhtäjaksoinen tai käsi ei ojentunut suoraksi.

Kuva: Jukka Leinonen

Lopuksi käytiin läpi testitulos ja se, miten tulosten valossa on jatkossa järkevää harjoitella.

Kuva: Jukka Leinonen

Hyvä kuntotesti mittaa sitä, mitä kunnosta halutaan tietää ja ohjaa harjoittelemaan oikein.

Kuntotestit mielletään tavoitteellisesti harjoittelevien kilpakuntoilijoiden ja -urheilijoiden työkaluiksi, mutta kannattaisiko ihan tavallisen kuntoilua aloittavan testauttaa kuntoaan?
Kyllä kannattaisi, sanoo ODL Liikuntaklinikan testauspäällikkö Jaakko Tornberg.

– Testit kertovat myös aloittelijalle, missä mennään. Testeihin tuloa kuitenkin arastellaan. Aika moni tulee lahjakortin kanssa, Tornberg nauraa.

Kehonkoostumismittaus on kuntotestauksen helpoin osio. Riittää, kun seisoo paikoillaan.

Kuva: Jukka Leinonen

Tornberg valitsi pyynnöstämme aloittelijalle sopivan kuntotestin, jossa testattiin kestävyyttä, lihaskuntoa ja liikkuvuutta sekä määritettiin kehon koostumus. Verikokeita ei otettu. Riitti, kun tuli testiin tyhjällä vatsalla, tavallisissa urheiluvaatteissa ja lenkkareissa. Sykemittarin sai lainaan testipaikalla.

Oman kuntotason arviointi on nykyisin entistä helpompaa. Esimerkiksi sykemittareissa on nykyisin maksimaalista hapenottokykyä arvioivia ominaisuuksia, ja netistä ja puhelimeen ladattavista sovelluksista löytyy lukuisia itse tehtäviin kuntotesteihin liittyviä apuja.
Kuntotestausta myös tarjoavat nykyisin yhä useammat tahot.

– Tavallinen kuntoilija voi toki arvioida omaa kuntotasoaan yksinkertaisesti miettimällä, miten sykettä nostavat tilanteet omassa arjessa sujuvat, sanoo Helsingin Urheilulääkäriaseman testauspäällikkö, liikuntafysiologi Jyrki Aho.

Hengästyttääkö kauppakassien kanto aiempaa enemmän tai ovatko vaikkapa suoritusajat massaurheilutapahtumissa parantuneet? Nämä seikat kertovat jollain tarkkuudella kuntotason muutoksista. Vaikka kauppakassien kantaminen sujuisi aiempaa kevyemmin, voi jäädä epäselväksi, johtuiko tämä kestävyyden vai lihaskunnon kohentumisesta.

– Toisaalta voi kysyä, onko sillä väliä arjen kannalta?

– Mutta mikäli tarkoituksena on selvemmin kehittää jotain tiettyä fyysisen kunnon osa-aluetta, tai vaikkapa lähteä harjoittelemaan tavoitteena esimerkiksi pyöräily Pariisiin, voidaan kuntotestillä tarkastella juuri suorituksen kannalta olennaisimman fyysisen kunnon osa-alueen tasoa, Aho sanoo.

Käsipainoja nosteltiin kunnes kädet hyytyivät niin, että suoritus ei ollut yhtäjaksoinen tai käsi ei ojentunut suoraksi.

Kuva: Jukka Leinonen

– Ammattilaisen tekemä kuntotestaus antaa lisäksi ulkopuolisen asiantuntijan näkemyksen ja tulkinnan kunnosta ja sen kehittymisestä.

– Lisäksi kuntotestaus pyritään aina vakioimaan mahdollisimman hyvin.
Kuntotestit kannattaa valikoida tavoitteen ja lähtötilanteen mukaan. Hyvä kuntotesti on toistettava ja turvallinen ja mittaa sitä, mitä halutaan tietää – ja ennen kaikkea myös ohjaa harjoittelemaan oikein.

Jos kehitystä halutaan seurata, tulisi testi myös toistaa.

Ahon mukaan aiemmin oli vallalla melko vahva oletus kuntotestin motivoivasta vaikutuksesta liikunta-aktiivisuuteen, mutta näyttöä on myös siitä, ettei yksittäinen kuntotesti motivoi liikunnan lisäämiseen.

– Testitilanne voi myös pelottaa, jos testattava kokee olevansa niin huonossa kunnossa, että tulokset vain masentavat. Kuntotestausta kannattaisi ajatella mahdollisuutena katsoa, millaiset ovat sopivat kuormitustasot harjoitteluun.

Lopuksi käytiin läpi testitulos ja se, miten tulosten valossa on jatkossa järkevää harjoitella.

Kuva: Jukka Leinonen

Kuntotestaus ei edellytä toimilupaa tai ammattikoulutusta, vaan kenttä on vapaa kenelle tahansa.

Aiemmin testaus oli keskittynyt urheiluopistoihin, liikuntalääketieteen keskuksiin, työter­veyshuoltoon ja kuntoutuslaitoksiin sekä viranomaislaitoksiin, kuten Puolustusvoimiin, jossa kuntotestejä tehdään reilusti yli 30 000 joka vuosi.

Nykyisin testejä tekevät myös lääkärikeskukset sekä etenkin valmennuspalveluita tarjoavat tahot ja personal trainerit.

Koska valvontaa tai lupakäytäntöjä ei ole, on testaajien ammattitaidossa suurta vaihtelua, Aho sanoo.

– Markkinoille on tullut uusia mittalaitteita ja kuntotestitapoja, joilla ei välttämättä ole kuntotestaukseen riittävää validiointia. Jos liikuntasuositukset perustuvat virheelliseen tai väärin tulkituuun testitulokseen, voidaan heittää suuri epäilys testattavan liikunnan turvallisuudesta.

Juttua varten on haastateltu myös Tampereen Urheilulääkäriaseman testauspäällikköä, liikuntafysiologi Piia Kaikkosta.