Ihme on siinä, ettei paniikkinappulaa ole painettu.
Kauppalehden haastattelussa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan ekonomisti Hannu Kaseva lasketteli viikolla lukemia, joista saa kylmiä väreitä. Kasevan viesti oli, että valtio ja kunnat kuluttavat liikaa yhteisiä resursseja. Rajuja korjausliikkeitä on edessä, paljon muitakin kuin Mäntylän koulun kohtalosta päättäminen Oulussa.
Kaseva oli laskenut tietokoneellaan, että vuosille 2011-15 osuva 2,5 prosentin talouskasvu ei riitä mihinkään. Kasvuvauhti olisi periaatteessa aivan hyvä, mutta suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kannalta täysin riittämätön.
Jos talous saadaan tämän laman jälkeen kasvamaan 2,5 prosentin tahdissa per vuosi, vuonna 2015 kuntien ja valtion velka on revähtänyt 70 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Missään ei ole taattu, että tuo kasvutahti keskimäärin toteutuu.
Johtopäätös on, että Suomen kansantalous ei kykene enää ylläpitämään nykyisen kokoista julkista sektoria. Se tarkoittaa jo lähitulevaisuudessa verta, hikeä ja kyyneleitä. Ja kaikkia niitä runsaasti.
Vaihtoehtona olisi kirittää kansantalous kuuden prosentin kasvuun useiksi vuosiksi. Siihen ei usko kukaan taloutta tunteva, ja jos sellaiseen vauhtiin vuosiksi päästäänkin, kyse olisi ihmeestä.
Eikä ihmeitä kannata jäädä odottamaan. Niitä osuu kohdalle niin kovin harvoin.
Suomen kuntatalous kokonaisuudessaan on kriisissä, on ollut jo vuosia. Pitkä talouden nousukausi peitti ongelmat alleen. Verotuottoja tulvi ovista ja ikkunoista. Kaikki ne veroeurot kulutettiin kuntalaisten ja kaupunkilaisten hyväksi.
Nyt on kasvu tyrehtynyt. Kustannuspaineet sen sijaan eivät ole. Ainoa puuttuva on enää kriisitietoisuus. Edessä on umpikuja, ellei rakenteita muuteta. Kirvestä on pakko heiluttaa. Siitä eivät pidä sen enempää kunnanisät kuin kuntalaisetkaan.
Ja rakenteiden muuttaminen tarkoittaa kuntien yhteenliitoksia, päällekkäisyyksien karsimista - työpaikkojen karsimista. Ikäviä toimenpiteitä kaikille. Mikäli Suomi haluaisi tosissaan reivata kuntatalouden kestävälle pohjalle, menojen leikkaukset olisivat paljon huimempia kuin nyt esitetyt. Joidenkin koulujen sulkeminen on vain alkulämmittelyä.
Oulun ja sen useiden naapurikuntien yhteenliittyminen ei ole ainoastaan hyödyllistä vaan suorastaan välttämätöntä. Mitä pidemmälle väistämätöntä yhteenliittymistä lykätään, sitä korkeampaa kunnallisveroa täällä maksetaan.
Miksi siis aikailla?
Kunta ja valtio ovat Suomessa käsitetty ikuisiksi, koskemattomiksi. Niihin ei ajan hammas yllä, eivätkä suhdanteet. Meni taloudessa miten tahansa, maisteri valtion virassa on ikuinen, kunnan viroista puhumattakaan.
Edelleen liian vähän on suotu ajatuksia sille, mitä tapahtuu kansantaloudessa ja väestörakenteessa. Mitä tapahtuu, jos kasvua ei tulekaan? Jos ei ole luvassa verokertymän kasvua, ei ole mahdollisuutta panostaa terveyteen, ei kouluihin, ei yhtään mihinkään. Velalla masiinaa ei loputtomasti pyöritetä.
Eikä ole kunnolla pohdittu väestön ikääntymisen vaikutuksia. Tällä vuosikymmenellä ennätysmäärä suomalaisia siirtyy eläkkeelle. Heidän poistumaansa työvoimasta ei voi nopeasti korvata mitenkään.
Pelkkä yrityskin on tuhoon tuomittu. Kaikkien kuntasektorilta vapautuvien työpaikkojen täyttäminen imuroisi työvoiman yksityiseltä sektorilta. Se ei ole mahdollista. Kuntien ja kaupunkien hallinnon ja niiden tehtävien on supistuttava.
On siis aivan selvää, että tulevina vuosina Suomen kunnat joutuvat tulemaan toimeen aikaisempaa vähemmällä henkilökunnalla ja aikaisempaa paljon vähemmällä rahalla - ja tarjoamaan nykyisiä heikommat palvelut. Tulevaan sopeutuminen on pakko aloittaa heti. Sopeuttamisen lykkääminen lisää kipua myöhemmin. Kunnissa alkaa kirveslinja. Kaikki aikaisempi joudutaan kyseenalaistamaan. Palvelujen määrästä ja laadusta on pakko tinkiä.
Myös Oulussa on lupa toivoa, että mahdollisia koulujen ja terveyskeskusten sulkemisia vastustavat esittäisivät itselleen kysymyksen, mitä tapahtuu, ellei näitä toimia tehdä. Kuinka paljon kunnallisveroa väki on valmis maksamaan?
Viisaat kunnat ja kaupungit leikkaavat menojaan ja uusivat rakenteitaan ripeästi ja nopeasti. Vaikeaa tässä ei ole muu kuin oikeiksi ymmärrettyjen toimien pano täytäntöön.
Miksi se muuten on niin vaikeaa?