Kunnilla on suuri halu turvautua veronkorotuksiin talousvaikeuksien voittamiseksi, mutta se ei ole kestävä tapa päästä eteenpäin.
Valtio on keventänyt verotusta, mutta kunnissa liike tapahtuu aivan toiseen suuntaan. Tuoreimmassa, torstaina julkistetussa aluebarometrissa kuntien päättäjiltä on kysytty, millaisia keinoja todennäköisesti käytetään kunnissa talouden tasapainottamiseksi seuraavien kahden-kolmen vuoden aikana.
Tulos on korutonta kertomaa: melkein puolet kaikista Suomen kunnista aikoo korottaa tuloveroprosenttia ja kiinteistöveroa, vähän yli puolet suunnittelee nostavansa muita maksuja. Toisin sanoen se, mitä palkansaajalle kenties jää lisää käteen valtion verokevennysten ansiosta, näyttää katoavan samantien kunnallisten verojen ja muiden maksujen korotuksiin.
Tämä muistuttaa kovasti tarinaa siitä, kuinka hölmöläiset aikanaan leikkasivat peittoa yhdestä päästä ja jatkoivat sitä toisesta päästä. Verotus kevenee oikeasti vain sillä, että kokonaisveroaste laskee. Niin ei ole käynyt. Se pysyttelee paikallaan.
Vaikka tilanne vaihtelee paikkakuntakohtaisesti, kokonaisuutena ottaen kuntien rahoitusnäkymät ovat nyt huonommat kuin viime keväänä. Eivät kuntapäättäjät vain huvikseen mieti, kuinka saisi lisätuloja käymällä kuntalaisten kukkarolla. He ovat totisen paikan edessä. Koska suuntaus on sama koko maassa, selityksenä on, että kuntien rahoitusnäkymät ovat kiristyneet valtion tekemien päätösten seurauksena.
Jos suuri kuntapuolue keskusta olisi nyt oppositiossa, meteli tilanteesta voisi olla melkoisesti nykyistä suurempi. Nyt kuntien taloustilanne on vaikeutunut keskustalaisen pääministerin ja kuntaministerin kaudella kunnille sälytettyjen lisävelvoitteiden ja kunnallisverosta tehtävien ansiotulovähennysten takia. Erityisesti ongelmia on terveydenhuollossa, ja niitä lisää vielä on ensi vuonna voimaan tuleva hoitotakuu.
Sen tuomat lisäkustannukset saattavat kuitenkin jäädä tilapäiseksi piikiksi, jonka suhteellinen rasitus laskee jonkin ajan kuluttua, kun jonot on purettu. Silti kuntien on mietittävä, kuinka selvitään tilanteesta tässä ja nyt.
Veronkorotuspaineet ovat huomattavat, ja monessa kunnassa se on päättäjien silmissä helpoin tapa ratkaista ongelmat. Joskus se on oikeasti ainoakin vaihtoehto. Kunnallisveron jatkuvaa kasvua, mihin Suomessa on menty, ei voi kuitenkaan pitää kestävänä ratkaisuna.
Kunnissaolisikin käytettävä hyväksi kaikki mahdolliset keinot menojen pitämiseksi kurissa, mutta kuten Kajaanin viime aikojen uutiset kertovat, niissäkin tulee herkästi seinä vastaan. Niin ainakin silloin, jos säästöt on löydettävä kertarysäyksellä monen vuoden löysäilyn jälkeen. Uusien valtuutettujen tärkeimpiä tehtäviä kaikkialla on huolehtia siitä, että menot pysyvät kurissa.
Kuntabarometrissa vain kahdeksan prosenttia kunnista ilmoittaa, ettei ole tarvetta sopeutumistoimiin. Lähes puolella kunnista on edessä investointien vähentäminen, mikä toisaalta yleensä vain luo paineita tuleville vuosille.
Kunnissa on pakko suosia ja etsiä nykyistä ennakkoluulottomampia keinoja. Tämä koskee niin palveluiden tuottamisen tapaa kuin yhteistyötä muiden kuntien kanssa. Kuntaliitoksia tai ei, yhteistyössä on paljon tehostamisen varaa. Suurin este siinä on yleensä henkinen eli kunta- ja puoluekohtainen reviiriajattelu.
Oulun seudulla barometrin tulosten pitäisi panna hälytyskellot soimaan. Mistä oikein on kyse, jos seudun kehitysnäkymät ovat nyt heikoimmat yli kymmeneen vuoteen?