Yritysten kansainvälistymiseen on kiinnitetty viime vuosina paljon huomiota. Sen sijaan kuntien ja kuntien tytäryhtiöiden kansainvälistyminen on jäänyt julkisessa keskustelussa yksityisten yritysten varjoon. Kuitenkin kunnat ovat kansainvälistyneet siinä missä yrityksetkin – ehkä yllätyksenä kunnille itselleenkin.
Leppoisat ystävyyskaupunkivierailut ovat muuttuneet haastaviksi yhteistyöneuvotteluiksi ja sopimusjuridiikan tulkinnoiksi.
Kunnat myyvät maaomaisuuttaan ja kiinteistöjään ja tekevät pitkien voimassaoloaikojen ja kovien sanktioiden sisältäviä sopimuksia. Sote-uudistus ja siihen liittyvät kiinteistöjen omaisuusjärjestelyt ovat tästä yksi esimerkki. Kaivospaikkakunnilla päättäjien pöytiin tuodaan laajoja sopimuskokonaisuuksia. Kansainväliset sijoittajat ovat tuttu näky matkailukohteissa.
Osaamistasoltaan kunnat ovat erisuhtaisissa asetelmissa. Suurissa kunnissa ja kaupungeissa on kansainvälistä sopimusoikeuden osaamista ja henkilöresursseja. Kehitysyhtiöissä on lähtökohtaisesti hyvä tilanne. Pienissä kunnissa tilanne voi olla toinen puhtaasti resurssiongelmista johtuen.
Oman vaikeuskertoimensa kuntien päätöksentekoon tuo lisäksi se, että monimutkaisista sopimuksista lopullisen päätöksen nuijivat useimmiten lakiteksteihin tottumattomat valtuutetut. Kunnissa saatetaan ryhmäpäätöksillä joko hyväksyä tai hylätä merkittävästi kunnan tulevaisuuteen vaikuttavia sopimuksia.
Jo sinänsä vanha asia – hankintalaki ja sen tulkinnat, on koettu monessa kunnassa haasteellisiksi.
Kuntien virkamiesten ja päättäjien kansainvälistä osaamista on lisättävä, sillä globalisaatio ei tunne rajoja yksityisen tai julkisen toimijan välillä.
Puhtaan sopimusjuridiikan lisäksi tarvitaan kunnissa neuvottelutaitoa, halua palata neuvottelupöytään yhä uudelleen sekä kykyä löysätä ja kiristää neuvotteluliekaa tarpeen mukaan.
Tärkeää on myös rohkeasti tuoda sopimusneuvotteluihin kunnan omia kynnyskysymyksiä ja pitkän aikavälin tavoitteita. Tällaisia ovat aluetaloudelliset hyödyt.
On myös tärkeää systemaattisesti seurata vaikkapa kansainvälisten sijoittajien kiinnostusta eri maihin tai toimialoihin ja miettiä miten oma kunta pärjäisi tällaisessa kisassa.
Hintakehitystä kannattaa seurata muutoinkin kuin vain oman seutukunnan alueelta. Liian halvalla ei maata kannata myydä – monella matkailupaikkakunnalla on myyjän markkinat.
Kansainvälistymisen mahdollisuuksiin kannattaa kunnissa tarttua rohkeasti ja myönteisellä asenteella. Ruotsissa Luulajassa tehtiin muutama vuosi sitten merkittävä kunnan ja muiden toimijoiden voimainponnistus Facebookin palvelinhallin saamiseksi kuntaan.
Tämä onnistui erinomaisesti ja muutaman sadan miljoonan euron kansainvälinen investointi sai pian jatkoa. Yksi kansainvälinen investointi poiki Norrbotteniin ict-osaamisen ekosysteemin. Vastaavia esimerkkejä löytyy Suomesta paljon ja lisää vielä mahtuu.
Paula Aikio-Tallgren
yrittäjä
Lapin kauppakamarin hallituksen jäsen
Tornio
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.