Oulu
Vanhusten maksamissa palvelumaksuissa on isoja kunnittaisia eroja. Oulun lääninhallituksen eilen julkistaman selvityksen mukaan esimerkiksi kalleimmat ryhmäkodin vuokrat saattoivat olla kolminkertaiset halvimpiin verrattuina. Ylivieskassa vuokra oli reilut 2,5 euroa neliöltä kuukaudessa, kun taas Iissä se oli 8 euroa. Palvelutalojen vuokrat puolestaan saattoivat vaihdella 4,45 eurosta 8,6 euroon.
Viime kesä-heinäkuussa tehtyyn kyselyyn vastasi 38 kuntaa, eli 75 prosenttia Oulun läänin kunnista.
Yksityisten ja kunnan laitosten välillä ei löytynyt yksiselitteisiä eroja. Niinpä kuukausimaksu ryhmäkodissa saattoi olla yksityisissä laitoksissa kuntien laitoksia suurempi, mutta palvelutaloissa erot kääntyivät toisinpäin.
Selvitys ei kattanut tietoja asuntojen kunnosta, varustelutasosta ja palvelujen laadusta eikä esimerkiksi sitä, asutaanko yksin vai onko samassa huoneessa useita ihmisiä. Niinpä osa vaihteluista selittyy näillä tekijöillä. Myös eri tavalla perittävät sähkö- ja vesimaksut vaikeuttavat vertailua.
"Kuitenkin erot ovat niin suuret, etteivät nämä tekijät selitä niistä läheskään kaikkia", korostaa selvityksen tekijä tarkastaja Tuija Karppinen Oulun lääninhallituksesta.
Erot ovat isoja myös muissa palveluissa. Niinpä kotiin kuljetettu ateria maksaa alimmillaan Pyhäjoella 3,80 euroa, kun piipponen joutuu pulittamaan siitä 5,10 euroa. Siivousavusta peritään Ruukissa 6 euroa tunnilta, kun taas Raahessa voi siitä joutua maksamaan 20 euroa.
"Asiakas joutuu ne maksamaan", korostaa Karppinen. Vanhuksen kannalta maksut ovat usein lottoa. "Missä kunnassa sattuu asumaan." Varsinkin pienissä kunnissa valinnanvara on vähäistä.
Myös palvelujen rakenteet vaikuttavat. Esimerkiksi ruokapalvelujen hintaan saattaa vaikuttaa se, onko kunnassa keskitetty ruokahuolto vai perinteinen monen keittiön järjestely.
Kuntien ja yksityisten palveluista perimät maksut ovat vanhuksille tärkeä menoerä, koska eläkkeet eivät ole isoja. Selvityksen mukaan laitoksissa asuville jäi eläkkeistä maksujen jälkeen keskimäärin 81 euroa kuukaudessa käteen. "Tällä pitäisi maksaa puhelin-, hygienia- ja vapaa-ajan menot sekä usein lääkkeet. Ei niillä juhlita", sanoo Karppinen. Palveluasunnoissa käteen jäävä raha oli jonkin verran suurempi, keskimäärin vajaat 150 euroa. Näissä myös vaihtelu oli suurta.
Maksut villi viidakko
Lyhytaikaisessa laitoshoidossa olevien maksu on asiakasmaksulain mukaan 26 euroa vuorokaudelta ja maksukaton täytyttyä 12 euroa. Pitkäaikaisessa hoidossa olevan hoitomaksu voi olla enintään 80 prosenttia kuukausituloista. Kuitenkin lain mukaan omaan käyttöön pitää jäädä vähintään 80 euroa.
Asetuksen määrittämään kotipalvelun ja kotisairaanhoidon maksuihin vaikuttavat palvelun sisällön lisäksi myös maksukyky ja perhesuhteet.
Usein asiakkaat tarvitsevat monia palveluja. "Kunnissa ei ollut valmiiksi rakennettuja palvelupaketteja, koska palveluista sovitaan aina asiakkaan yksilöllisistä tarpeista lähtien", pahoittelee Karppinen.
Neuvostoille työsarkaa
Selvityksen mukaan puolet kunnista ilmoitti tarkistavansa ja alentavansa maksuja, jos asiakkaan tulot eivät riitä kattamaan asumisesta ja hoidosta perittäviä maksuja.
Eläkeliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja Veikko Piiralan mielestä pitäisi kuntien vanhusneuvostojen seurata tarkasti oman kuntansa ja muiden kuntien taksapolitiikkaa. "Siinä olisi neuvostoille tärkein tehtävä." Neuvostojen pitäisi lyödä rumpuja kohtuullisten maksujen puolesta.
Maksut ovat Piiralan saaman palautteen mukaan kasvaneet läänin kunnissa niiden rahapulan vuoksi. Se on lisännyt kuntalaisten välisiä eroja.
"Monessa kunnassa ei ole valinnanvaraa. Vanhusten pitää maksaa palveluista hinnan, minkä kunta määrää."
Maksuja koskevissa laissa ja asetuksissa on paljon tulkinnanvaraa, jotka vaihtelevat kunnittain. Tulkinnat maksuista vaihtelevat muun muassa sellaisissa tapauksissa, joissa toinen puoliso asuu kotona ja toinen laitoksessa.