Työ- ja elinkeinoministeriön työryhmä jätti torstaina esityksen, jossa ehdotetaan selvää rajausta julkisten liikelaitosten käyttöön. Työryhmän mukaan julkinen liikelaitosmalli ei sovellu elinkeinotoiminnan harjoittamiseen kilpailluilla markkinoilla. Kilpailutilannetta voivat mietinnön mukaan vääristää esimerkiksi julkisten liikelaitosten alhaisempi verotus ja konkurssisuoja, joka mahdollistaa edullisemman rahoituksen hankinnan.
Tavoitteina ja perusteluina nuo ovat päteviä. Monissa Suomen kunnissa on vanhan osasto- ja virastojaon pohjalta joukko liikelaitoksia hoitamassa sellaisia toimialoja, joilla yksityistä tarjontaa on riittävästi ja joilla kilpailu toimii.
Voi kysyä, miten työryhmän esityksiin istuu esimerkiksi Oulun teknisen liikelaitoksen visio, jonka mukaan se on 2015 Oulun talousalueen johtava palveluntuottaja kiinteistö-, infra- ja logistiikkapalveluissa. Johtavaan asemaan tuskin voi päästä muuten kuin samalla alla toimivien yksityisten yritysten kustannuksella. Jos kilpailu toimii, ei kuntien liikelaitosten mukanaolo markkinoilla ole tarpeen edes hintojen vedätyksen estämiseksi.
Kuntien laitosten rönsyilyä vapaille markkinoille ei voi perustella yhtiöinäkään, mutta vielä kyseenalaisempaa se on, jos toiminnassa käytetään hyväksi liikelaitosmuodon tuomaa kilpailuetua.
Kunnilla on kuitenkin myös hoidettavanaan sellaisia tehtäviä, joihin liikelaitosmalli sopii hyvin tai on jopa paras mahdollinen. Kyse on silloin sellaisista toiminnoista, joille ei kilpailijoita voi odottaa olevan edes tulossa.
Tällaisia ovat esimerkiksi kunnalliset vesilaitokset. Jos ne keskittyvät vain ydintehtäväänsä ja hoitavat sen liikelaitoksena, siitä ei synny markkinahäiriöitä. Energian tuotannossa kilpailua sen sijaan on. Siinä osa kunnista on pitäytynyt liikelaitosmalliin, osa valinnut yhtiömuodon.
Esimerkiksi Oulun näkökulmasta Oulun Energian yhtiöittäminen toisi kaupungille ja kaupunkilaisille kuitenkin kaksikin heikennystä nykytilanteeseen. Ensinnäkin kaupunki menettäisi tuottoja, joista se ymmärrettävästi haluaa näinä aikoina pitää kiinni. Tätä tuskaa tosin lievittäisi, jos valtio jotain toista kautta korvaisi kuntien tuloihin syntyvän loven.
Kuntalaisten kannalta liikelaitosten etu on myös siinä, että niiden toiminnan ohjaus ja valvonta säilyy luottamushenkilöiden käsissä. Osakeyhtiössä valvonta karkaa kauemmaksi. Ministeriön työryhmän esitys on varsin kategorinen. Joissain tapauksissa liikelaitokset ovat kuntalaisten edun mukaisia.