Pääkirjoitus

Kuntien keinot käyvät vähiin

Stubbin hallituksella on kova työ saada vähennettyä valtion kunnille määräämiä velvoitteita.

Stubbin hallituksella on kova työ saada vähennettyä valtion kunnille määräämiä velvoitteita. Kuntatalouden alijäämää ei voi jättää yksin kuntien hoidettavaksi.

Pääministeri Alexander Stubbin (kok.) hallitus on vielä kovan paikan edessä yrittäessään löytää keinot suoriutua valtion velvollisuudesta kuntatalouden alijäämän kattamiseksi.

Parin miljardin euron rakenteellisen alijäämän paikkauksesta puolet pitäisi tulla valtion määräämiä tehtäviä karsimalla, toinen puoli kuntien omin toimin.

Valtion osuuden hoitamista vaikeuttaa se, että samaan aikaan kunnille ollaan lisäämässä uusia velvoitteita. Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväisen Kalevassa (6.7.) julkaiseman artikkelin mukaan uusista tehtävistä on aiheutumassa yli 300 miljoonan euron lisälasku ensi vuonna.

Hallituksella tulee olemaan hikinen budjettiriihi elokuussa, jos se aikoo löytää karsittavat tehtävät ja lisäksi osoittaa rahoituksen uusiin tehtäviin, niin kuin se ohjelmassaan lupaa.

Kuntatalous on ajautunut epätasapainoon pitkän ajan kehityksen myötä. Tilanne ei korjaannu, ellei menoja karsita kovalla kädellä. Verojen ja kunnallisten maksujen korotusten tie alkaa olla loppuun kuljettu. Jos sillä tiellä jatketaan, kansalaisten ostovoima heikkenee, ja se tuo uusia pulmia.

Jokaisessa kunnassa tiedetään, kuinka vaikea on vähentää menoja ilman, ettei toiminnan laatu kärsi. Jo nyt monet palvelut pyörivät liian vähäisin resurssein.

Tilannetta ei vähääkään auta se, että valtio on leikannut valtionosuuksia eikä se, että kunnille tulee uusia tehtäviä.
Yksi merkittävistä lisämenoista on hallitusohjelmaan kirjattu oppivelvollisuuden jatkaminen. Se on ristiriitainen päätös, sillä samaan aikaan muusta perusopetuksesta joudutaan tinkimään.

Oppivelvollisuuden jatkamisen lisäksi kuntien kustannuksia kasvattavat kotihoidon tukeen, sosiaalihuoltoon ja työttömyysturvalakiin tulevat uudistukset.

Tilanteessa, jossa kuntien tehtäviä pitäisi karsia, ensisijaisesti täytyisi pidättäytyä uusien velvoitteiden määräämisestä. Paljon vaikeampaa on ottaa pois jo annettuja palveluita. Helpompaa on siirtää uudistuksia aikaan, jolloin voidaan olla varmoja kyvystä rahoittaa ne.

Tosin tuo aika on kaukana, siksi pahassa epätasapainossa julkinen talous on. Nykymenolla kuntien velka kasvaa parin miljardin euron vuosivauhdilla. Ensi vuonna velkamäärän arvioidaan olevan noin 18 miljardia euroa.

Kuntien vastuut eivät jää tähän. Kuntakonsernin, johon kuuluu kunnan lisäksi sen omistamia yhtiöitä ja liikelaitoksia, velka liikkuu 40 miljardin euron tuntumassa.

Suuria odotuksia pannaan Kataisen hallituksen ja opposition sopimalle sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukselle, sotelle. Sitä rakennetaan toivossa voida vähentää sosiaali- ja terveydenhuollon menoja.

Sote ei kuitenkaan ratkaise koko kuntatalouden alijäämän ongelmaa. Todennäköistä on, että uudistuksen avulla kyetään hillitsemään jatkuvassa kasvussa olevan sote-sektorin menoja, mutta siitä ei ole yksin muun kuntatalouden pelastajaksi.