Kolumni

Kuntien asioita hoi­de­taan yri­tys­ten kie­lel­lä

Jos kunta olisi yritys, pitäisikö sen olla lääkärikeskus, täyden palvelun huoltoasema vai trendikäs mainostoimisto?

Jos kunta olisi yritys, pitäisikö sen olla lääkärikeskus, täyden palvelun huoltoasema vai trendikäs mainostoimisto? Miten istuisi kuvaan supermarket tai vanha kunnon sekatavarakauppa? Pelkällä postilokero-osoitteella ei ainakaan kannata vaivautua.

Joustava pienyritys vai tehokas, mutta jäykkä suuryritys?

Merkkituotteeksikin kunnan voi jo jalostaa; siitä sitten vain kilpailemaan imagosta ja elinvoimasta. Hyvä merkkituote vetäisi kuin sieni oikeanlaisia yrityksiä ja uusia palveluja. Kunhan nyt ensin löytyisi se brändi...

Kunnalliseen kielenkäyttöön on viime vuosina pesiytynyt yrityksistä tuttu slangi: lasketellaan sujuvasti arvoista, ulkoistamisista, kilpailuttamisesta. Jokaisella itseään kunnioittavalla kunnalla täytyy olla visio ja strategia, joka hakkaa lennokkuudessaan naapurit mennen tullen.

Pian kuntalainenkin kai tarvitsee paitsi lääkärin myös konsultin apua kärryillä pysyäkseen. On tiimejä ja prosesseja. Omitaan yritysten toimintatapoja, eikä kunnanjohtajaa valittaessa ole lainkaan pahitteeksi, jos kannuksia on hankittu liike-elämästä.

Siinäkuviossa kuntaa tulisi myös johtaa kuin menestyvää liikeyritystä, vastuulla ja ammattitaidolla - euron kuvat silmissä.

Kuten aina, tälläkin asialla on hyvät ja huonot puolensa. Tietenkin on elettävä sen mukaan, mihin rahkeet riittävät. Jos toimii taiten, samalla rahalla saa enemmän ja parempaa.

Toisaalta yrityselämän käsitteet tehokkuuslukuineen nostavat tietyt asiat esiin ja jättävät toiset piiloon. Kova euroina esitetty maailma saa yliotteen aivan huomaamatta. Hiljainen tieto on entistä hiljaisempaa.

Pian onkin enää kyse vain valtavasta määrästä käytännön töitä, jotka pitää hoitaa tehokkaasti. Tehokkuus taas saatetaan määritellä tavalla, joka lopputuloksen kannalta onkin silkkaa miinusta.

Entämissä ovat tämän firman asiakkaat? Jos tarkkoja ollaan, kuntalaisten pitäisi oikeastaan olla osakkaita, ei asiakkaita. Heidän hyödykseenhän kuntayrityksen on määrä toimia, tarjota tukea, turvaa, hyvinvointia ja mahdollisuuksia. Ehkä he piankin saavat optioita tai houkuttelevia kanta-asiakasetuja?

Joka tapauksessa kuntalaiset ovat omien asioittensa parhaita asiantuntijoita, joten johonkin palaveriin heidätkin kannattaisi kutsua.

Moniakunnan toimialoista voi ja pitää hyvällä syyllä hoitaa kuin yritystä, mutta siltikään kunta ei ole yritys. Kunta on yhteisö, joka on koko ajan mukana ihmisen elämässä.

Siinä missä yritys pyrkii kasvattamaan voittoaan, myymään aina vain enemmän ja kalliimmalla, pitäisi kunnan toimia niin, että palvelujen tarve päinvastoin pienenisi, eikä kasva. Pelkät markkinamekanismit eivät edistä terveyttä tai rohkaise kansalaisia osallistumaan yhteisiin asioihin.