Kevään vaalirahakohu näyttää tekevän paluuta. Toivottavasti kuntavaaleissa valituille ei tarvitse enää tehdä tyhmiä kysymyksiä.
Keväällä koettu vaalirahoituskohu ehti jo melkein unohtua kunnes tasavallan korkein laillisuusvalvoja, oikeuskansleri Jaakko Jonkka sekä oikeusministeriö päätyivät ottamaan erän vaalirahoituslaista. Hän vaati ministeriöltä lisäselvityksiä siitä, miksei ministeriö ole tehnyt mitään vaalirahailmoitusten ongelmille, vaikka ne ovat olleet kauan tiedossa. Ministeriö torjui oikeuskanslerin moitteet.
Arvostelun kohteeksi joutunut ministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen huomautti, että ministeriön kulloisellekin johdolle on kyllä vuosia kerrottu epäkohdista ja tehty niitä koskeneita aloitteita. Vaalirahoitussääntelyä on kuitenkin toteutettu yleisellä lailla, eikä valittuja kansanedustajia ja heidän varamiehiään yksityiskohtaisesti ohjeistamalla. Kysymys onkin ollut siitä, ettei vallitsevassa poliittisessa kulttuurissa ole ilmennyt erityistä kiirettä tarkistaa vaalirahoitussäädöksiä.
Oikeusministeriö vastasi jo aiemmin kesällä asiasta tehtyyn kanteluun korostamalla, ettei sillä ole rahkeita valvoa vaalirahailmoitusten oikeellisuutta. Niinpä valvontaa sysätään tiedotusvälineille. Vaikka tiedotusvälineet penkovatkin epäkohtia, muodollista valvontavastuuta ei voida sysätä niille.
Lisäselvitykseen sisältyi myös puolikoominen paljastus. Oikeusministeriö oli nimittäin lähettänyt viime vuoden keväällä valituille kansanedustajille ja heidän varaedustajilleen hieman epämääräisen ohjeen siitä, miten tarkasti vaaliavustukset pitäisi eritellä. Erehdys oli toki harmillinen, mutta lainsäätäjiltä voisi odottaa kyseisen ilmoitusmenettelyn tuntemusta. Oikeusministeri Tuija Brax muistuttikin aiheellisesti, ettei viime kevään julkinen vaalirahakeskustelukaan saanut kaikkia edustajia täydentämään puutteellisia ilmoituksiaan.
Puutteellisia ja epämääräisiä ilmoituksia ei voi puolustella ministeriön mokalla eikä vastuuta työntää yhden virkamiehen niskaan. Eihän vain ole niin, että vaalirahoituskohulle etsittäisiin sijaiskärsijöitä virkamiehistä? Voisi olla paikallaan kovistella myös edellisiä oikeusministereitä Johannes Koskista ja Leena Luhtasta.
Oman mausteensa uuteen kärhämään antaa sekin, että lisäselvitystä vaatinut oikeuskansleri joutui itsekin keväällä hieman kiusallisen huomion kohteeksi.
Perusteellisena ja säntillisenä tunnettu Jonkka kiirehti tuolloin antamaan elinkeinoministeri Mauri Pekkariselle puhtaat paperit. Jonkka hyväksyi nopeasti Pekkarisen meriselityksen, että ministeri oli unohtanut tehneensä hänelle myöhemmin vaalirahaa antanutta yritystä koskeneen tukipäätöksen. Ministeri puolestaan riensi julkisuuteen kertomaan kanslerin vapauttavasta lausunnosta.
Kohta ovat edessä kunnallisvaalit, ja niiden rahavirrat ovat nappikauppaa verrattuna eduskuntavaaleihin. Suomalaisesta poliittisesta rahoituksesta perjantaina väitellyt tutkija Tomi Venho toteaa kuitenkin, että myös kuntavaalien rahaliikenteestä on paljon piilossa.
Venho tutki eduskuntavaalivuonna 2003, mitä julkiset asiakirjat kertovat puolueiden perus- ja vaalirahoituksesta. Johtopäätös oli, että puolueiden etujärjestöiltä ja yrityksiltä saamat rahat jäävät piiloon. Esimerkiksi kunnat maksavat tutkijan mukaan piilotukea puolueiden paikallisjärjestöille yleishyödylliseen toimintaan. Saajia ovat puolueiden kulttuurikerhot ja sivistysyhdistykset, mutta rahoitustiedot ovat hajallaan. Avoimuuden tarve pätee kuitenkin myös kuntavaaleihin.