Kuka, mitä, häh? Tämä, tuo, se, nämä, juo, ne.
Suomalaisia asemosanoja. Ne eivät vielä oikein rokkaa kuntauudistuksessa.
Maan hallitus on linjannut kuntarakenneuudistuksen suuntaviivat. Silti tässä ollaan odottavalla kannalla. Mille tässä oikeasti aletaan?
Kuka tekee liitosselvitykset? Milloin selvitykset tehdään? Mitä tehdään sitten, kun selvitykset on tehty?
Pannaan paperit nippuun ja jatketaan eloa kuten ennenkin?
Kysymyksiin kaivataan hallitukselta selkeitä vastauksia.
Kuntarakenneuudistuksesta järjestetään jälleen lausuntokierros. Kunnissa päästään vääntämään kättä, kunhan tietäisi, mistä väännetään.
Kierros on tarkoitus käydä läpi ensi syksynä, parhaaseen kunnallisvaaliaikaan.
Odotettavissa ovat paitsi värikkäät vaalit niin värikkäät lausunnot.
Tulevatko todelliset ohjeet, miten kuntarakenneuudistuksessa edetään, vasta ensi vapuksi? Silloin uuden rakennelain pitäisi astua hallituksen linjauksen mukaisesti voimaan.
Luvassa on oiva kotimainen aihe vappupuheisiin. Tietysti eurosta ja euromaiden yhteisestä avoimesta piikistä riittää juttua tuolloinkin.
Jotakin on selvillä. Hallitus linjasi kolme ehtoa, jotka johtavat liitosselvityksen tekoon. Jo yksi peruste riittää.
Selvitystarve täyttyy, jos kunnassa on alle 20 000 asukasta tai lapsia syntyy kuntaan alle 50 vuodessa.
Oulun seudulla lapsia syntyy runsaasti, mutta yli 20 000 asukkaan kunnat ovat kyllä hakusessa. Siispä on ryhdyttävä liitosselvityksen tekoon.
Toinen ehto liittyy työssäkäyntiin ja yhdyskuntarakenteeseen. Kunnassa pitää olla vähintään 80 prosentille työikäisistä kuntalaisista työpaikkoja.
Osittain sama on ilmaistu myös toisin päin. Jos suurilla kaupunkialueilla, joihin Oulukin lasketaan, yli 35 prosenttia kuntalaisista käy töissä keskuskunnassa, ryhdytään kunnassa liitosselvityksen tekoon.
Kolmas ehto liittyy kunnallistalouteen. Niin sanotuissa kriisikunnissa on ryhdyttävä selvitystöihin.
Viimeksi mainittu ehto ei niinkään kosketa Oulun seutua, mutta ensimmäisen lisäksi myös kakkosperuste osuu napakasti.
Naapurikunnista käydään Oulussa runsaasti töissä.
Hallitus mainitsee selkeästi kaupunkialueiden joukossa Oulun keskuskuntana. Maininta keskuskunnasta sulkee pois haaveet Oulun eteläpuolisesta uudesta kaupungista.
Oulun seudulle olisi mieletöntä synnyttää kaksoiskaupunkien välinen verinen kilpailu, kun seudulle riittää haastetta muualta Suomesta ja kansainvälisiltä kentiltä.
Vai miten tuota Nokia-yhtiön tilannetta pitäisi tulkita?
Valtionvarainministeriön alainen kunnallishallinnon rakennetyöryhmä on omassa selvityksessään vastannut, millaiset ovat kuntakohtaiset työssäkäyntiolot ja mikä on kuntakohtainen työpaikkatarjonta.
Tältä osin uutta selvitystä ei ole tarpeen tehdä. Tilanne ei ole muuttunut olennaisesti eikä Oulun seudun luvuissa ole epäselvyyksiä.
Oulu on se, joka imee naapurikunnista päivittäin työntekijät. Oulun työpaikkaomavaraisuuden prosentti on 122. Oulun työvoimasta naapurikunnissa käy 15 prosenttia.
Oulun osalta liitostarvetta ei ole hallituksen ohjeistuksen mukaan.
Vertailun vuoksi listaan naapurikuntien prosentit, mutta jätän ulkopuolelle uuteen Ouluun ensi vuoden alusta liittyvät kunnat.
Hailuodon työpaikkaomavaraisuus on 67. Naapureissa käy töissä 45 prosenttia.
Iin luvut ovat 75 ja 50, Kempeleen 70 ja 70, Limingan 55 ja 67, Lumijoen 67 ja 56, Muhoksen 75 ja 49 sekä Tyrnävän 59 ja 62.
Sen sijaan Pudasjärvi on omavarainen luvuin 95 ja 18.