Kuntauudistuksessa lähiviikot ovat ankaraa laukkaa. Hallitus on paineissa ulkoa ja sisältä, mutta tavoitteiden merkittävää pehmentämistä tuskin nähdään. Eikä pidäkään nähdä.
Seuraavan parin viikon aikana on edessä yksi jättimäisen kuntauudistuksen kiihkeimmistä jaksoista, jonka aikana mielipiteiden vaihdosta hallituksen ja opposition välillä voi odottaa kiivasta.
Ensi viikon tiistaina hallitus paaluttaa kuntauudistuksen jatkoa päättäessään asiaa koskevasta tiedonannosta. Jo seuraavana päivänä tiedonanto on lähetekeskustelussa eduskunnassa. Sen jälkeen asia siirtyy eduskunnan hallintovaliokunnalle, josta se palaa suureen saliin ja äänestyksiin näillä näkymin vielä ennen juhannusta.
Jos hallitus aikoo pitää kiinni tavoitteistaan saada uusi kuntarakennelaki voimaan jo ensi vuoden alussa, tahtia ei syysistuntokaudella voi höllätä. Kuntarakennelaki on koko uudistuksessa aivan keskeinen siinä, että se muun muassa määrittelee ne kriteerit, jotka velvoittavat tekemään monien kuntien kavahtaman yhdistymisselvityksen. Syksyllä tiedossa pitäisi olla myös periaatteet tulevasta kuntalaista ja tulevasta kuntien valtionosuusjärjestelmästä.
Kun kunnallisvaalit tekevät syksyllä tuloaan, on varmaa, ettei oppositio jätä käyttämättä yhtäkään mahdollisuutta osoittaa kuntauudistuksen turmiollisia vaikutuksia. Mahdollista on siksi sekin, että uudistuksen läpivientiä hidastetaan syksyllä taktisista syistä. Varmaa ei sen vuoksi ole, että kuntarakennelaki todella tulee voimaan jo ensi vuodenvaihteessa.
Uudistuksen läpivientiä ei helpota viime viikkoina ilmennyt hallituksen rivien rakoilu. SDP on puheenjohtajansa Jutta Urpilaisen suulla linjannut, ettei puolue hyväksi kuntien pakkoliitoksia.
Uudistuksen käytännön toteutuksesta päävastuussa oleva kokoomuksen hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen taas on puhunut valtioneuvoston toimivallan käytöstä, jos kuntien valtuustot eivät saa aikaan tarpeellisia ratkaisuja. Se kuulostaa aika lailla pakottamiselta.
Se piiska, joka hallituksella on käytössään, on raha, käytännössä kuntien valtionosuudet. Siksi myös uusi valtionosuuslaki on uudistuksessa keskeinen.
Hallituksen rivien rakoja paikataan ensi viikon tiedonannolla. Yksimielisyyden hinta voi kuitenkin olla paperin pyöreys: kannan pakkoliitoksiin on oltava niin pehmeä, ettei linjauksen nieleminen aiheuta ongelmia hallituksen sisällä.
Vaikka hallitus ei ole antanut periksi uudistuksen perustavoitteista, helmikuisiin kuntarakennetyöryhmän esityksiin se on tehnyt pesäeroa. Työryhmän kartoissa kuntia oli alle 70, kun taas hallitus ei ole kertonut täsmällistä lukumäärätavoitetta. Lukema voi olla kolminumeroinenkin.
Uudistuksen päätavoitteesta eli siitä, että tulevat peruskunnat muodostuvat luonnollisista työssäkäyntialueista, hallituksen ei ole syytä antaa periksi. Kun Suomi ikääntyy, yhteiskunnan ei kannata käyttää resursseja ylisuuren hallinnon pyörittämiseen.
Kunnistakin 85 prosenttia näkee jonkinlaisen kunta- ja palvelurakenteen uudistuksen tarpeellisena. Huvittavaa kyllä, paljon harvempi kunta näkee uudistuksen tarpeellisena omalla kohdallaan.