Pääkirjoitus

Kun­ta­suh­teet koe­tuk­sel­la

Kuka alkaa ketäkin? Siinä on Oulun seudun kunnilla tänä keväänä selvittämistä kerrakseen. Asiat ovat liikkeellä, moneen suuntaan.

Kuka alkaa ketäkin? Siinä on Oulun seudun kunnilla tänä keväänä selvittämistä kerrakseen. Asiat ovat liikkeellä, moneen suuntaan.

Kiimingin kunnanjohtajan Leila Pekkasen kommentti Kalevassa torstaina oli paljonpuhuva: "Haukipudas näköjään haluaa olla kaikessa itsenäinen ja tehdä mitä haluaa kampittamalla muita." Tässä oli kyse Haukiputaan vastarinnasta Kiiminkiin aiotun Ideaparkin kaavaratkaisuja vastaan.

Mutta kipinää on muillakin rintamilla. Haukipudas torjui kuntaliitoksen Ouluun, Yli-Ii on kaupunkiin liittymässä, Muhos pohtii kuntaliitosselvitystä Oulun kanssa, ja kaiken päälle on vielä tekeillä pikavauhtia Oulun, Kiimingin, Oulunsalon ja Yli-Iin monikuntaliitosselvitys. Miten Muhos siihen suhtautuu, miten Liminka, ja mitä tästä kaikesta syntyy vai syntyykö mitään?

Näin auki ei Oulun seudun paketti ole ollut koskaan. Kaupungin edustajat ovat viime ajat olleet korostetun hiljaa, mikä lienee viisasta. Jonkin lopputuloksen toivominen ääneen näkyy seudulla nyt olevan varmin tapa saada toive jäämään toteutumatta.

Tänään perjantaina Oulussa pidetään kansalaisjuhla Martti Ahtisaaren Nobel-palkinnon kunniaksi. Seudun kuntasuhteet eivät sentään vielä ole sillä tolalla, että Ahtisaaren palveluksia tarvittaisiin. Mutta kykyä monimutkaisten kokonaisuuksien hallintaan kyllä kaivataan, kun kunnat nyt kyttäävät toisiaan, sooloilevat, liittoutuvat, eristäytyvät, ja kun kuntien sisällä vielä vedetään eri suuntiin.

Vanhaan ei ole paluuta, uusi ei ole vielä hahmottunut. Kuntapäättäjien käsissä on, tietääkö se tilaisuutta uuteen alkuun vai umpikujaan.