Kuntaliitosten valmistelu herättää asukkaissa monenlaisia pelkoja. Katoavatko palvelut, mitä tapahtuu veroprosentille, heikkenevätkö kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet? Nuo kysymykset ovat olennaisia, vaikka kuntaliitosten perimmäisiin tavoitteisiin kuuluukin juuri se, että palvelut saadaan turvattua tai jopa toimimaan aiempaa paremmin ja kunnallisvero pidettyä järkevällä tasolla.
Huolta herättävät kouriintuntuvien asioiden ohella myös tunneasiat: jos kuntaraja puretaan ja kunnanviraston sisäänkäynnin päältä ruuvataan irti tuttu vaakuna, niin viedäänkö kunnan asukkailta samalla heidän identiteettinsä?
Identiteetin menettämistä koskevat pelot ovat nousseet esiin myös järvikunnissa eli Haapajärvellä, Reisjärvellä, Pyhäjärvellä ja Kärsämäellä, joiden mahdollista yhdistymistä paraikaa selvitetään.
Elävästä elämästä on kuitenkin helppo löytää esimerkkejä siitä, ettei yksilön identiteetti liity kovinkaan tiukasti hallinnollisiin kuntarajoihin. Se liittyy kotiseutuun yleisemmin, sen maisemiin, ihmisiin, tärkeisiin rakennuksiin ja muistoihin. Näitä identiteetin peruselementtejä eivät kuntaliitokset voi viedä mihinkään.
Tosielämänesimerkit puhuvat muutenkin sen puolesta, ettei identiteetti vaadi tietyn nimisen kunnan rajojen sisällä asumista. Oulussa on melkoinen joukko kaupungissa jopa vuosikymmeniä asuneita ihmisiä, jotka sanovat olevansa kainuulaisia, raahelaisia, rovaniemeläisiä, kokkolalaisia, joka tapauksessa joitain muita kuin oululaisia.
Karjalaiset vaalivat puolestaan alkuperäistä identiteettiään eri puolilla Suomea, vaikka koko heidän kotiseutunsa jäi toiseen valtioon jo vuosikymmeniä sitten. Oululaiset saavat siitä näytön ensi kesänä karjalaisten kesäpäivillä.
Kalajokeen kuuluvan entisen kunnan Raution asukkaat taitavat hekin olla edelleen rautiolaisia, vaikka kuntaliitoksesta on aikaa 34 vuotta. Voi myös olettaa, että parin vuoden päästä Ouluun liittyvän Ylikiimingin asukkaat tuntevat itsensä pitkään ensi sijassa ylikiiminkiläisiksi. Ei sen tunteen takaamiseksi tarvita hallintorajoista kertovia viivoja kartalla. Jos jonkun kotipaikkaidentiteetti haihtuu kuntarajan mukana, ei se ole erityisen vahva koskaan ollutkaan.
Tulevien sukupolvien identiteeteistä on vaikea sanoa mitään varmaa. Ne voivat olla samanlaisia kuin nykyisillä suomalaisilla mutta myös kovin toisenlaisia. Ylipäätään mitään identiteettiä ei voi eikä pidä väkisin pitää yllä. Ne pysyvät, jos se koetaan tärkeäksi.
paakirjoitus@kaleva.fi