Keskivertokuntalaista moititaan usein liikaa tunteilla käyväksi, kun puheena ovat kuntaliitokset. Onneksi meillä on oppineita, jotka kertovat, miten asiat pitää hoitaa. Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberg toteaa kesällä ilmestyneessä Valta kunnassa -pamfletissaan, että kuntia pitää yhdistää taloudellisesti, poliittisesti ja sosiaalisesti mielekkäiksi kokonaisuuksiksi.
Näkemykseen on helppo yhtyä. Se, miten temppu tehdään onkin jo toinen juttu.
432 kuntaa on liikaa. Tyhjän kassan diktatuuri viimeistään pakottaa pistämään hynttyyt yhteen naapurin kanssa. Vuolijoen tapaus osoittaa, ettei kumppanin suostuttelu vihille ole helppoa, kun myötäjäisinä on tarjota vain velkaa ja kattamatonta alijäämää.
Vuolijoki ja Kajaani kosiskelevat toisiaan kaikkea muuta kuin suloisen häähumun tunnelmissa. Vuolijoella on joka tapauksessa edessään kova kuuri: mentiin sitten Kajaanin syliin tai sinnitellään yhä itsenäisenä, paljosta on luovuttava. Kouluja suljetaan ja vähäiset palvelut karkaavat yhä kauemmas.
Taloudeltaan Suomen kurjimmassa kunnassa on laskettu, että veroprosenttia pitäisi nostaa viidellä yksiköllä, jotta alijäämät voitaisiin hoitaa. Toinen vaihtoehto olisi sanoa irti puolet kunnan työntekijöistä. Taksat olisi nostettava kipurajalle, uutta ei rakennettaisi eikä vanhaa korjattaisi.
Ei ole ihme, että liiton mielekkyyttä kysellään Kajaanissa. Häälaskussa riittää maksettavaa vuosiksi senkin jälkeen, kun valtion lupaamat liittymisavustukset on syöty. Uusi Kajaani pääsisi kattamattomista 23 miljoonan euron alijäämistään näillä näkymin vasta vuonna 2020.
Kuntajakolain mukaan kunnat voivat yhdistyä, jos muutos edistää palvelujen järjestämistä alueen asukkaille, parantaa asukkaiden elinolosuhteita, elinkeinojen toimintamahdollisuuksia tai kuntien toimintakykyä ja taloudellisuutta. Kriittisesti Vuolijoelta katsottuna perusteista toteutuu korkeintaan viimeinen. Mutta kuten sanottu, parempia vaihtoehtoja ei näy.
Kuntien pakkoliitoksista ei haluta puhua. Kuntaministeri Hannes Manninenkin (kesk) on tähdentänyt, että Vuolijoen ja Kajaanin liitonkin on synnyttävä vapaaehtoisesti. Kunnille on kuitenkin määrätty lakisääteisiä tehtäviä ilman niihin osoitettua rahoitusta siihen tahtiin, että pakkoliitostenkin aika saattaa vielä tulla.
Ministeriö on nyt kysynyt maakunnilta ja ne edelleen kunnilta, miten kunta- ja palvelurakennetta pitäisi uudistaa. Kysytty on muun muassa, mitkä kunnat yhdistyisivät, jos maahan luotaisiin vähintään 20 000 asukkaan kuntien verkosto.
Esimerkiksi Vaalassa uutta peruskuntaa rakennettaisiin rohkeasti yli useammankin seutukuntarajan. Vaala voisi yhdistyä Muhoksen, Utajärven ja Kestilän kanssa. Niin saataisiin tosin kokoon vasta 17 000 asukkaan kunta. Siihen ei oteta kantaa, että Oulun kupeessa kasvavaa Muhosta tuskin kiinnostaa liitto ylävesien muuttotappiokuntien kanssa.
Vaala muistuttaa lausunnossaan tosiasiasta, joka kuntaliitoshumussa uhkaa unohtua. Kun mennään suurempiin yksiköihin, lähidemokratia kärsii. Yksi mittari on jatkuvasti laskeva kunnallisvaalien äänestysaktiivisuus. Matalin se on suurissa kaupungeissa.
Tuore tutkimus kertoo, että kunnanjohtajat eivät olekaan kuntaliitosten äkäisimpiä jarrumiehiä. Kun kaksi vuotta sitten vain joka neljäs kuntapäällikkö oli valmis liittämään kuntansa naapuriin, nyt liitoshaluja on ainakin periaatteessa joka toisella. Kansalaisista oman kunnan liiton naapurin kanssa hyväksyy vain joka kolmas.