Oulun seudun kuntien kasvu ja laajeneminen tekee liitoskysymykset ajankohtaiseksi myös täällä. Kuntien vähentämisestä tai jopa niin sanotun suur-Oulun muotoutumisesta on keskusteltu aika ajoin. Väkiluvultaan yhtenäinen Oulun seutu nousisi suurimpien kaupunkien joukkoon.
Ensi vuonna Suomessa tapahtuu peräti 10 kuntaliitosta. Muun muassa Seinäjoen, Joensuun ja Kuopion kaupungit kasvavat pienempien naapurikuntien sulautuessa niihin.
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen (kesk.) kehuu Oulun seudun kuntien yhteistyötä toimivaksi, mutta uskoo, että yhteinen päätöksenteko voisi parantaa tilannetta entisestään
"Kyllä kuntaliitokset saattaisivat jossain mielessä parantaa Oulun vetovoimaa", toteaa Manninen.
Toisaalta nykyinen usean kunnan välinen seutuyhteistyö aiheuttaa kilpailua, joka Mannisen mukaan virkistää kuntien elämää. Mahdolliset liitokset on hänen mukaansa jokaisen kunnan päätettävä erikseen.
"Jos sellainen syntyisi, niin tietysti lähinnä rajoittuvat kehyskunnat ja miksei siinä nyt vähän kauempia kuntiakin voisi olla mukana", Manninen arvioi.
"Ratkaisevia tekijöitä kuntaliitoksissa ovat kaupunki- ja yhdyskuntarakenteen tila", kertoo tutkija Elina Laamanen Suomen Kuntaliiton kuntakehitys ja tutkimus -osastolta.
Pienen kunnan asukkaille suuri lähikunta on usein tärkein työssäkäyntialue, josta haetaan myös suurin osa palveluista. Ajan myötä isomman kaupungin asutus lähestyy naapurikuntien rajoja, jolloin yhdistymisen mahdollisuus konkretisoituu silminnähtäväksi.
Yksilöllisiä liitossopimuksia
Laamanen kertoo, että kuntaliitosten vastustajien suurin pelko asemasta riippumatta on palvelujen keskittyminen ja syrjäisempien alueiden palvelujen huonontuminen. Jokainen liitos on kuitenkin yksilöllinen.
"Kuntien yhdistymissopimuksiin voidaan kirjata tarkkaan kunnan eri osien palveluiden turvaaminen ja pienten kuntakeskittymien kehittyminen. Osa sopimuksista on väljiä ja osa hyvinkin tarkkoja. Liitossopimuksessa sovitaan myös valtion yhdistymistukien jaosta."
Samat edut palveluiden saatavuudessa voi kuitenkin saavuttaa myös seutuyhteistyöllä.
"Seutuyhteistyön ongelma on se, että se on edennyt tavattoman hitaasti. Liitosten tuomat edut voi kuitenkin saavuttaa myös yhteistyöllä. Strategiset ratkaisut tehdään kunnissa", kertoo Laamanen. Kuntaliitokset vaativat kaikkien asianosaisten kuntien hyväksynnän.
Oulun seudun seutuyhteistyö on malliesimerkki palvelujen tuottamisessa ja tilaamisessa kuntien kesken. Yksimielisyyttä uuden yhteisen kaupungin perustamisesta tuskin edes saataisiin aikaan. Tästä huolimatta kuntaliitokset nousevat keskusteluun tasaisin väliajoin alueen kehitystä visioitaessa.
Hyödyistä
monta mieltä
Lain mukaan kuntajakoa voidaan muuttaa, jos muutos edistää palvelujen järjestämistä, parantaa elinolosuhteita ja elinkeinojen toimintamahdollisuuksia, tai edistää kuntien toimintakykyä ja toiminnan taloudellisuutta.
Näitä etuja muutoksilla myös tavoitellaan, mutta kuntaliitos ei aina ole tilanteen parantumisen tae. Siksi toimintaa edeltää tarkka tutkiminen liitoksen hyödyistä.
Suomen Akatemian tutkijatohtori Topiantti Äikäs Oulun yliopiston maantieteen laitokselta osallistui Lappeenrannan, Joutsenon ja Imatran yhdistämiseen tähdänneeseen Saimaankaupunki-hankkeeseen vuonna 2002.
Äikkään selvitys koski alueen identiteetti- ja imagoperustaa. Yhdistymisen toteutumatta jääminen on Äikkään mielestä esimerkki menetetystä mahdollisuudesta lisätä Etelä-Karjalan vetovoimaisuutta.
"Kuntien yhdistyminen vaatii seudulla hurjaa yhteistä tahtoa yli puoluerajojen. Selvitysten tekoon on kova into, mutta päätöksenteon aikana tullaan varovaisiksi. Näissä tapauksissa voi aina kysyä, paljonko virkamiestyötä ja muuta energia menee hukkaan", Äikäs pohtii.
Oulun seudun yhdistymistä hän ei kuitenkaan koe tarpeelliseksi. kaupungin tai edes seudun ulkoista mielikuvaa. "Kaupunkiseutu tunnetaan jo nyt "Ouluna". Seudullisuus on täällä hyvällä tasolla. Lisäksi sillä ei olisi mitään vaikutusta esimerkiksi ydinkeskustan dynaamisuuteen."
Viime vuosien aikana tapahtuneiden liitosten vaikutuksia on vielä vaikea arvioida lyhyen perspektiivin takia. 1970- ja 80-luvuilla kuntaorganisaatiot taasen olivat niin suurissa muutoksissa, että vertaileminen on hankalaa, kertoo Elina Laamanen Kuntaliitosta.
"Kuntien näkökulmasta jännittävintä on se, ettei aina se pieni kunta ole se heikko, joka ei pysty tarjoamaan palveluja. Ongelmia löytyy kaikenkokoisista kunnista."
