Kun pieni piiri pyörittää kuntaa, on vaara, että omat ja kunnan asiat menevät sekaisin. Kuntaliitoksiakin ohjaa usein muut tekijät kuin kunnan ja kuntalaisten etu.
Kuntaliitokset ovat osoittautuneet henkimaailman asioiksi. Siellä, missä liitoksesta olisi mitä ilmeisimmin hyötyä, sitä ei saada aikaan millään. Ja toisaalta siellä, missä sen uskoisi toteutuvan vihonviimeisenä, se saatetaankin tehdä yllättävän sutjakkaasti.
Tämä viestii siitä, että liitoshalukkuuteen vaikuttavat monet muut tekijät kuin kunnan tai kuntalaisten etu. Vasta äärimmäisessä rahapulassa ja pakon edessä kunnan etu saattaa ottaa niskalenkin.
Kuntaliitoksiin liitetään aina aimo annos tunnetta. Pelätään, että oman kunnan henki häviää samalla jonnekin, kun kunta laajenee ja ehkä nimikin muuttuu. Kuntahenkeen vetoamisen taustalla on kuitenkin aika raakaa politiikan tekoa ihmisten tunteilla.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tutkimus paljastaa, että kunnanvaltuutettujen omat henkilökohtaiset vaikuttimet ovat usein ratkaisijan roolissa kuntaliitoksia tehtäessä.
VATT:n tukijat arvioivat vuosina 2008 ja 2009 tehtyjen kuntaliitosten syntyyn vaikuttavia tekijöitä. He pyrkivät selvittämään, ovatko päättäjät halunneet toimia ensisijaisesti kuntalaisten etua ajatellen vai kenties oma etu mielessä. Asiaa tarkasteltiin siitä vinkkelistä, miksi juuri tietyt liitokset toteutuivat ja toiset jäivät toteutumatta.
Selvityksen mukaan kuntien väestörakenne, maantieteelliset tekijät ja kuntien välillä jo toimiva yhteistyö ovat olleet omiaan lisäämään kiinnostusta kuntaliitoksiin. Niin kuin ymmärrettävää on.
Mielenkiintoinen havainto on, että politiikka merkitsee paljon ja se, mikä vaikutus kuntaliitoksella on valtuutettujen omaan poliittiseen uraan tai virkauraan. Tosiasiahan on, että monissa kunnissa kunnan palkolliset ovat vahvasti edustettuna niin kunnanvaltuustossa kuin hallituksessakin. Ja tämä näkyy tutkimustuloksissa.
Joillekin päättäjille kuntalaisten etua tärkeämpää on turvata oma poliittinen ura tai huolehtia oman virka-asemansa säilyttämisestä. Etenkin virkamiehet näyttävät monissa kunnissa olleen varsin halukkaita kuntaliitoksiin, sillä kuntaliitossopimuksissa on taattu se, ettei kunnan palkollisia irtisanota ainakaan viiteen vuoteen.
Myös se vaikuttaa liitoshalukkuuteen, että palkolliset oivaltavat isommassa kunnassa olevan paremmat mahdollisuudet edetä uralla kuin pikkukunnassa.
Keskustelua käydään ajoittain siitä, onko suotavaa, että kunnan palkolliset hoitavat myös kunnallisia luottamustoimia. Isoissa kunnissa ja kaupungeissa ongelma on pienempi, koska luottamustehtäviin on varaa valita suuremmasta joukosta. Pienissä kunnissa valinnanmahdollisuudet ovat rajatummat. Eikä ole ihme, että kunnalta palkkaa saavat hakeutuvat myös luottamustoimiin.
VATT:n selvitys panee kuitenkin kysymään, pitäisikö valtion ottaa keskeisempi rooli kuntaliitosasioissa. Tuohon on helppo vastata, että pitäisi. Mieluummin kuitenkin porkkaa kuin keppiä käyttäen. Mutta jos kuntaliitoksen hyöty kunnalle on ilmeinen, kepin käyttöäkään ei pidä säikähtää.