Velkaa ei juuri pelätä eikä kulutuksessa kursailla, kun kunta on yhdistymässä naapurikunnan kanssa. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) selvityksen mukaan varsinkin pienet kunnat innostuvat ottamaan velkaa ja investoimaan ennen liitosta.
Syynä tutkijat pitävät sitä, että liitoksen jälkeen velka on suuren kunnan harteilla, mutta investointien hyödyt jäävät vanhan kunnan nautittaviksi. Kyse on siis vapaamatkustamisesta.
VATTin erikoistutkija Janne Tukiainen sanoo, että ennen liitosta kuntapoliitikot voivat tehdä rauhassa vain omaa aluetta hyödyttäviä päätöksiä, koska suurkunnassakin he usein edustavat vanhoja alueitaan.
– Valtuutettujen ei tarvitse huomioida naapurikuntia, koska seuraavissakin vaaleissa äänet kerätään kuitenkin sieltä omasta vanhasta kunnasta. Jos he tekevät tällaisia yhtä kuntaa hyödyttäviä siltarumpujuttuja, heitä ei rankaista seuraavissa vaaleissa. Heitä voidaan päinvastoin palkita.
Pakkoliitoksissa valtio voisi valvoa
Vuoden 2009 alussa Suomessa tehtiin 32 kuntaliitosta, joissa oli mukana 99 kuntaa. VATTin tutkimuksessa havaittiin, että yhdistymistä edeltävinä vuosina rahankäyttö reipastui selvästi näissä kunnissa: liitoskuntien lainakanta kasvoi 280 miljoonaa ja rahavarat hupenivat 120 miljoonaa euroa vapaamatkustamisen takia.
Kuntaliitokset ovat ajankohtainen aihe, koska hallitus haluaa painaa kuntien määrän pienemmäksi. VATTin erikoistutkija Tuukka Saarimaan mukaan yhdistymistä edeltävän tuhlailun suitsemisessa aktiivisia voivat olla sekä kunnat että valtio. Kunnat voisivat tehdä nykyistä tiukempia yhdistymissopimuksia, joissa on asetettu ehdot rahankäytölle ennen yhdistymistä. Toisaalta valtiokin voi asettaa rajat sille, kuinka paljon kunnan velka saa kasvaa ennen yhdistymistä.
Tukiaisen mukaan valtion asettamat raamit olisivat tärkeitä erityisesti silloin, jos kuntia aletaan määrätä pakkoliitoksiin.
– Vapaaehtoisissa liitoksissa kunnat ehkä luontevammin sopivat asiasta itse, mutta pakkoliitoksissa valtion on kyllä tehtävä rajat.