Kuntalaiset tekevät kuntalaisaloitteita yllättävän vähän, vaikka se olisi hyvin helppoa. Näin sanoo Kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom.
– On harmi, että kuntalaisaloitteita käytetään aika vähän. Niitä tehdään keskimäärin 7–8 kappaletta per kunta per vuosi, Pekola-Sjöblom sanoo.
Kuntalaisaloite on suomalainen keksintö 1970-luvulta. Se on ollut kuntalakiin kirjattuna kuntalaisen perusoikeutena vuodesta 1976 lähtien. Ruotsi ja Norja ottivat kuntalaisaloitteen omiin kuntalakeihinsa vasta 2000-luvun alussa.
Kuntaliitolla on vuodesta 2005 lähtien seurantatietoa kunta-aloitteiden käytöstä.
Aloitteiden määrä vaihtelee paljon kunnasta toiseen. Joissakin pienissä kunnissa asukkailla voi olla suorat kanavat muutenkin päättäjiin ja virkamiehiin, ja niissä kunta-aloitteita ei välttämättä tehdä olenkaan. Sitten on taas kuntia, joissa aloitteita saatetaan tehdä satamäärin.
Kempeleessä unohdus
Kempeleen Tiilimestarinrinteellä teki 12 asukasta kuntalaisaloitteen Kempeleen kunnalle noin vuosi sitten, jossa he toivoivat läheiselle suojatielle hidasteita.
Aloitteen tekijöiden joukossa ollut Pentti Juka on pettynyt siihen, että aloitteesta ei ole sen tekijöille kuulunut mitään. Hän toivoo tietysti, että myös asia etenisi.
Kempeleen kunnan hallintojohtajan Virva Maskosen mukaan suojatien hidasteen tapaisen asian kuntalaisaloitteen käsittelyn ei pitäisi kestää vuotta. Ja tieto asian etenemisestä olisi pitänyt saada aloitteen tekijöille.
Selvittelyjen jälkeen Maskonen tiesi kertoa, että asia oli kunnassa tutkittu, ja oli todettu, että suojatietä ei ole tarvetta korottaa. Tietoa ei vain ollut muistettu lähettää aloitteen tekijöille, ja siksi asia oli jäänyt järjestelmiin keskeneräisenä.