Kankeasti edenneet kuntaliitokset ovat vähitellen pääsemässä vauhtiin.
Alkanut vuosi näyttää hyvää esimerkkiä: sen alkajaisiksi toteutui 14 liitosta. Tämä on enemmän kuin kertaakaan vuoden 1973 jälkeen. Kaikkiaan liitokset koskettavat 30 aiemmin itsenäisen kunnan asukkaita. Liitossumasta huolimatta Suomessa riittää pieniä ja isoja kuntia. Jäljellä on yhä 416 itsenäistä kuntaa.
Pohjois-Suomessa Ii ja Kuivaniemi yhdistyivät Iiksi, Kajaani ja Vuolijoki Kajaaniksi sekä Siikajoki ja Ruukki Siikajoeksi. Pohjois-Suomen kuntakarttaan on lähivuosina tulossa lisää muutoksia, kun Ylikiiminki yhdistyy Ouluun 2009. Kuntaliitosta selvitellään myös Nivalassa ja Kärsämäellä samoin kuin Rantsilan, Pulkkilan, Piippolan, Pyhäjoen ja Kestilän pitäjissä. Koko maassa on parhaillaan menossa ainakin kaksikymmentä eri vaiheessa etenevää liitosselvitystä.
Tuoreet kuntaliitokset antavat mallia tulevasta. Niiden toimintaa seurataan tarkkaan kunnissa, joissa on pakko miettiä, millaisella rakenteella kunnat jatkavat ja pystyvät suoriutumaan niille kuuluvista tehtävistä. Hallinnollisiin rakenteisiin ja vanhoihin kaavoihin ei pelkästä kotiseuturakkaudesta pidä juuttua. Jos kuntien perustehtävät ontuvat, väki kaikkoaa, kunta velkaantuu ja veroprosentti nousee yli kuntalaisten kestokyvyn.
Aina kuntaliitokset eivät onnistu, kun vanhoja rakenteita nivotaan yhteen. Pahimmassa tapauksessa on saatu kaksinkertainen organisaatio samalla, kun yhdistymiseen ladatut toiveet ja liitoksen tueksi valtiolta saadut porkkanarahat on syöty nopeasti. Kyläpolitikointi nostaa päätään, kun jotakin kulmakuntaa hyvitellään esimerkiksi investointiratkaisuissa. Vitkuttelusta ja epäterveestä politikoinnista seuraa se, että päättäjät ovat näissä liitoskunnissa vain vaikeiden ratkaisujen edessä. Kuntaliitos pitkittyy ja vaikeutuu.
Uudessa Iissä on haluttu toimia toisin. Kahden kunnan yhdistämisen sijaan on perustettu yksi uusi kuntakokonaisuus. Rakenteellisesti ja hallinnollisesti on lähdetty puhtaalta pöydältä. Henkilöstölle tämä on tiennyt rankkaa aikaa, kun työntekijöiden joukosta on haluttu valita parhaat oikeille paikoilleen. Jotakin tehtävää pitkäänkin aiemmin hoitanut ei välttämättä saa jatkaa samalla paikalla. Kyseessä on kipeä, mutta rohkea ratkaisu, jolla uuden kunnan tehtäviä ja palveluja on perusteltu.
Suomi ei ole kuntauudistuksineen yksin. Väkilukuaan lähinnä Suomea vastaavassa Tanskassa toteutetaan tänä vuonna raju kuntauudistus. Nykyisten 13 läänin sijaan tilalle tulee viisi hallinnollista aluetta. Samalla kunnat kootaan isompiin yksiköihin, niin että kuntien määrä vähenee nykyisestä 271:stä 98:aan. Runsaan yhdeksän miljoonan asukkaan Ruotsissa tullaan toimeen 290 kunnalla. Ruotsissa kuntauudistus toteutettiin jo 1970-luvulla.
Suomessa kuntauudistusta vauhdittaa menossa oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus. Lähikuukausina voimaan tuleva puitelaki rohkaisee, mutta ei pakota kuntia liitoksiin. Sen sijaan kuntia patistetaan muodostamaan palvelualueita, jotka pystyvät hoitamaan sosiaali- ja terveyspalvelut. Kuntien yhdistymiskeskustelun totinen aika on nyt käsillä, sillä vuosina 2008--2009 yhdistyvät kunnat saavat huomattavan suuret porkkanarahat.
Viisaasti käytettynä ne takaavat yhdistyville kunnille hengähdystauon uusien suuntaviivojen sisäänajossa. Kuntien talousvaikeudet, väestön ikääntyminen ja siitä johtuvat kustannukset pakottavat kunnat lähivuosina joka tapauksessa luoviin ratkaisuihin. Porkkanaan kannattaa tarttua, sillä vuoden 2013 jälkeen se voi olla vaikeampaa, kun yhdistymisavustukset pienenevät portaittain.