Kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paatero on huolissaan kuntien taloustilanteesta. Syytä on ollakin, se nimittäin on huono. Kuntien talous ei kuitenkaan kohene hallintoa yhdistämällä. Syyt taloudelliseen ahdinkoon ovat paljon syvemmällä palvelutarpeen kasvussa ja huoltosuhteen heikkenemisessä.
Paatero on kysynyt, onko kunnallishallinto liian rakas sote-uudistuksen toteutuessa eli hänen mukaansa liian raskas pelkästään sivistystoimen pyörittämiseen, kun kaikissa kunnissa ei synny edes yhtä luokallista lapsia. Paatero unohtaa puheissaan kuntien laaja-alaisen tehtävän. Suomessa kunnallinen itsehallinto on ankkuroitu perustuslakiin ja se on Suomessa vahva. Perustuslain ja sitä koskevan eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan kunnalliseen itsehallintoon kuuluvat olennaisena osana muun muassa verotusoikeus, kunnille säädettyjen tehtävien toteuttamisen taloudelliset edellytykset turvaava rahoitusperiaate ja yleinen toimiala.
Paatero viittaa hallitusohjelman lauseeseen ”Kannustetaan kuntarakenteen vapaaehtoiseen tiivistämiseen taloudellisia esteitä poistamalla”. Sinällään on hyvin positiivista, että hallitus tällä linjauksella poistaa ongelman, jossa liittyvät kunnat menettävät valtionosuuksia. Joidenkin kuntaliitoksien esteenä rahoituksen menettäminen on ollut. Toteutuneiden kuntaliitosten ongelma on kuitenkin palvelujen keskittyminen ja kustannusten pysyminen pääosin samalla tasolla kuin ennenkin. Kuntaliitoksilla ei ole kyetty saavuttamaan niitä etuja, joita niillä on tavoiteltu.
Ennen vaaleja julkaistiin Kuntien valtionosuusjärjestelmän kehittämistarpeiden esiselvitys. Selvityksen sihteeristö katsoo, että kuntien erilaistumiskehityksen seurauksena on luontevaa pohtia, olisiko kuntien tehtäviä tarpeellista jatkossa eriyttää. Kuntakyselyn vastausten perusteella suurin osa kunnista kuitenkin katsoo, että kaikilla kunnilla tulisi jatkossakin olla samat tehtävät. Selvityksessä todetaan, että kuntien tilanteet ovat niin erilaisia, että pelkästään valtionosuusjärjestelmää kehittämällä ei voi vastata erikokoisten ja eri tilanteessa olevien kuntien haasteisiin.
On selvää, että maamme on erilainen kun sitä katsoo sen eri puolilta. Kunnat ovat erilaisia ja se on ollut itsehallinnon tarkoituskin. Näen kuitenkin erittäin vaikeana ajatuksena sen, että kunnat luokiteltaisiin tehtäviltään erilaisiksi. Olisi hankala vetää viiva siihen, minkälainen kunta saisi tehtäväkseen minkäkinlaisten palvelujen järjestämisen. Ainakaan asukasmäärä ei kuntien erilaisuuden takia siihen sovellu.
Eduskunnan laissa säätämät palvelut on turvattava siitä riippumatta, mikä taho nuo palvelut järjestää, sillä perustuslain mukaan Suomen kansalaisella on vapaus valita asuinpaikkansa. Tähän asuinpaikanvalinnan oikeuteen liittyy vahvasti myös oikeus peruspalveluihin. Kuntaliitokset tai hallinnollisesti erilaiset kunnat eivät poista ihmisten oikeutta palveluihin.
Kasvu ja erityisesti väestönkasvu on ollut päätavoite kaupunki- ja aluesuunnittelussa ja politiikassa. Nyt kun iso osa kunnista ei väestöltään kasva vaan kutistuu, on rahoitusvälineemmekin ongelmissa. Väestön väheneminen aiheuttaa sen, että aiemmat rakenteet ovat liian raskaita, työllisen väestön maksamat verot vähenevät ja asukasmenoperustaiset maksut kasvavat ainakin aluksi. Samaan aikaan asukaspohjaan perustuvat valtionosuudet voivat jopa heiketä.
Hallitusohjelma lupaa muodostaa toimenpideohjelman kokeiluineen elinvoiman ja hyvinvoinnin kehittämiseksi myös väestöään menettäville alueille. Suomessa tarvitaankin ehdottomasti aivan uudenlaista väestön vähenemisen huomioivaa kehittämispolitiikkaa. Kunnan asukasmäärän väheneminen ei automaattisesti tarkoita kunnan elinvoiman menetystä. Kunta voi koostaan riippumatta olla vetovoimainen monipaikka-asumisen kunta tai matkailukunta. Nykyinen rahoitusjärjestelmämme ei tunnista kunnolla tämän tyyppistä kehitystä.
Kuntien taloutta on tervehdytettävä nopeasti tai muutoin edessä on kriisikunta-aalto. Ehdotankin, että kunnat saisivat määräajan, esimerkiksi 5 vuotta, purkaa tyhjilleen jääviä kiinteistöjä ilman että poistoja tarvitsee huomioida tilinpäätöksessä. Kohtuullisen purkuavustuksen myöntämistä kannattaisi myös harkita. Käytäntö voisi alkaa 2020 alussa.
Toiseksi kunnille säädettyjen tehtävien toteuttamisen taloudelliset edellytykset turvaava rahoitusperiaatteen toteutuminen tulee varmistaa jo vuonna 2020. Uusia tehtäviä ei saa säätää ilman rahoitusta. Hallitus on sitoutunut tähän ja sen tulee toimia näin myös käytännössä.
Sote- ja maakuntauudistuksen nopea toteuttaminen on myös keino vastata kuntien taloudellisiin ongelmiin. Se ei kuitenkaan poista kansantaloudellista haastetta, joka liittyy huoltosuhteeseen ja palvelujen kasvun aiheuttamaan kustannusten nousun paineeseen. Tämä on ratkaistava osana uudistusta.
Tytti Määttä on Kuhmon kaupunginjohtaja.