Kunta-ala avasi talven työmarkkinakierroksen maltillisella palkkaratkaisulla, jonka uskotaan takaavan sen, että palkkataso säilyy jotakuinkin entisellään.
Tämän talven työmarkkinakierroksesta ennakoitiin vaikeaa. Hieman takellellenhan se käynnistyikin. Rakennusalalla ajauduttiin ensimmäisenä pattitilanteeseen, ja työntekijäpuoli jätti lakkovaroituksen. Näillä näkymin työtaistelutoimet käynnistyvät 10. maaliskuuta.
Kunta-ala kävi neuvotteluja 433?000 palkollisensa sopimuksesta viime metreille saakka, mutta onnistui lopulta pääsemään sopuun palkoista. Jos niistä ei olisi sovittu nyt, koko sopimus olisi mennyt uusiksi. Se olisi ollut huono vaihtoehto.
Kunta-alan sopimus on tämän kierroksen ensimmäinen ja näyttänee siksi tietä muille aloille. Palkka-ankkuri on nyt heitetty. Tosin yksityisellä puolella on ilmiselvästi haluja yrittää ulosmitata suurempia palkankorotuksia. Tähän houkuttelee tieto siitä, että talous on parin taantumavuoden jälkeen jälleen noususuunnassa.
Kunta-alan palkkaratkaisua voi luonnehtia maltilliseksi. Alan kaikkien työntekijöiden palkat nousevat vappuna 1,2 prosenttia. Lisäksi sopimukseen sisältyy paikallisesti jaettava 0,8 prosentin järjestelyerä sekä noin sadan euron tasoinen kertatulo.
Järjestelyerä on määrä käyttää kunnissa kohottamaan tuloksellisuutta sekä korjaamaan palkkaukseen liittyviä epäkohtia.
Jos sopimuksiin ei olisi päästy nyt, kuntasopimukset olisi irtisanottu ja työrauha olisi ollut uhattuna. Onneksi tällä kertaa jäi kokematta, mitä kaikkea se olisi merkinnyt.
Työntekijäpuoli on laskeskellut, että sopimus turvaa palkkatason säilymisen entisellään nykyisen inflaation oloissa. Inflaatiohan etenee nyt hieman alle kolmen prosentin vuosivauhtia. Hintojen korotusvauhti on kiihtynyt viime kuukausina pääosin raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen ja ruoan hinnan nousun vuoksi.
Työmarkkinakierrokset toistavat pitkälti itseään. Työnantajapuolen mielestä ei liene koskaan sellaista hetkeä, joka olisi otollinen palkankorotuksille. Palkankorotukset kun aina aiheuttavat lisää kustannuksia ja heikentävät kilpailukykyä.
Palkansaajapuolella halutaan pitää ansiot vähintään entisellään, mieluummin nostaa palkkoja ainakin työn tuottavuuden rajoissa.
Kuntasopimus täyttikin hyvän kompromissin tunnusmerkit: työnantajapuoli taipui hampaita kiristellen kun taas työntekijäpuoli voi esittää ratkaisun torjuntavoittona. Talouskasvu sanelee paljolti sen, miten kuntatalous kestää palkkaratkaisun.
Kunta-alan sopimus on kouluesimerkki uudesta mallista, jolla työehtosopimuksia tehdään sen jälkeen kun työnantajapuoli hylkäsi keskitetyt tulopoliittiset kokonaisratkaisut. Uusi malli on kyllä joustava ja lisää paikallista sopimista, mutta se myös vie helposti siihen, että työehtoneuvotteluja käydään koko ajan. Se voi lisätä repivää palkkakilpailua.
Kunta-alan malli joutuu testiin yksityisellä sektorilla. Rakennusalan työntekijät vaativat 3,5 prosentin korotusta ja työnantaja tarjoaa 1,6 prosenttia. Voisi kuvitella, että kun näistä asetelmista liikutaan taistelun tuoksinassa, päästään loppumetreillä melko lähelle kunta-alan prosentteja.