Suomen talouskasvu nousee tänä vuonna hurjiin lukemiin. Riskejäkin on kuitenkin näkyvissä. Ne pitää ottaa vakavasti.
Kotimaiset suhdanne-ennustajat ovat pitkin vuotta hinanneet ylöspäin tätä vuotta koskevia kasvulukujaan. Silti valtiovarainministeriön tiistaina pöytään lyömä 5,9 prosenttia tuli yllätyksenä. Näihin astihan puhuttiin korkeintaan kansantuotteen viiden prosentin kasvusta. Tässä vaiheessa vuotta päästään jo hyvin lähelle toteutuvaa lukemaa, joten ainakaan suurta oikaisua lukuun ei enää ole tulossa.
Kuuden prosentin kasvu on Suomessa poikkeuksellinen, muttei sentään historiallinen. Viimeksi sen yli päästiin vuonna 1997, jolloin maa oli jättänyt taakseen laman, suhdanteet olivat maailmalla suotuisat ja sähkötekninen teollisuus oli kiihdytysvaiheessa. Nyt huippulukema puristettiin monta vuotta kestäneen korkeasuhdanteen jatkoksi.
On jopa mahdollista, että EU:n 15 vanhasta jäsenmaasta Suomen kasvu on tänä vuonna kaikkein vauhdikkainta. Vain Irlanti saattaa pystyä samaan.
Se tosin pitää hyvän olon keskellä huomata, että tämän vuoden lukemaan vaikuttaa viiveellä paperiteollisuuden pitkä työnseisaus kesällä 2005. Se pudotti viimevuotista kasvua noin prosenttiyksiköllä. Silti suomalaisen tuotannon vauhti on tänä vuonna ollut raju.
Hurjan BKT-lukeman kanssa samana päivänä kerrottiin tuoreimmat työttömyysluvut. Työttömyysaste on nyt Tilastokeskuksen mukaan 6,7 prosenttia. Vuotta aiempaan verrattuna työllisiä on 54 000 enemmän. Sekin on suomalaisittain hämmentävä luku.
Vanhasen hallitukselle lukemat ovat riemukkaita. Mahdollista on jopa se, että hallitusohjelman tavoite, työllisyyden lisäys 100 000 uudella työpaikalla vaalikauden aikana, toteutuu maaliskuun alkuun mennessä. Se olisi tehokas vaaliase. Hyvän todistuksen taloudesta hallitus tulee neljän vuoden jälkeen joka tapauksessa saamaan. Kiistaa käytäneenkin siitä, onko talouden vahva vaihe hallituksen ansiota vai tapahtunut sen toimista huolimatta.
Suomessa on monesti koettu tilanne, jossa päät eivät ole kestäneet voimakasta talouskasvua. Viimeksi näin kävi 1980-luvun lopussa. Sekä yritykset että tavalliset ihmiset velkaantuivat yli järjen rajojen. Kun vielä kansainväliset tekijät muuttuivat epäsuotuisiksi, oli alamäki jyrkkä.
Samoja merkkejä on ilmassa nytkin. Teollisuus kärsii kasvavasta työvoimapulasta. Asuntojen hinnat ovat huippulukemissa, ja moni kotitalous on ottanut huiman suuria asuntoluottoja. Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen totesi äsken, että vaikka kotitalouksien velkaantuminen on vielä maltillista, velkarasituksen epätasaisuus herättää jo huolta. Etenkin monet nuoret perheet ottavat nyt suuria asuntolainoja, joissa pienikin koron nosto merkitsee uhkaa. Vastuuta pitää nyt kuuluttaa myös lainoja myöntäviltä pankeilta.
On myös tekijöitä, jotka puhuvat historian toistumista vastaan. Korot eivät voi eurokaudella harpata samalla tavalla korkeuksiin kuin markka-aikana. Yritysten velkaantumisaste on nyt paljon matalampi kuin 1980-luvun lopussa. Maan ulkopuolella näkyy kielteisiä ja myönteisiä merkkejä. Yhdysvaltain talous yskähtelee, ja asuntojen hintojen nousu maassa on pysähtynyt. Siitä voi alkaa jopa maailmantalouden jäähtyminen.
Toisaalta taas Kiinan, Intian ja Venäjän kasvu jatkuu vahvana, ja Euroopan suurin kansantalous Saksakin näyttää viimein saavan pyöränsä pyörimään. Silti kannattaa muistaa, että nopean kasvun edellytykset on helpompi turmella kuin luoda uudelleen.