Lapsi hiihti taas viimeisenä maaliin. Pala kurkussa, toppapuku ja suksenpohjat lumessa, hiki tirsuten hännällisen sinikettuhatun alta. Kuuma mehukatti oli jo haalennut ja latua karjuneille, joukkuehengen ja kaverisuhteet nurkkaan heittäneille luokkatovereille jaettu palkintolusikat.
Nössykän runotytön oli jälleen kerran tyytyminen eläin- ja kukkaleimoihin ainekirjoitusvihkon marginaalissa.
Vuoroin sekuntikelloa ja tamburiinia heiluttava tai kehärumpua paukuttava opettaja huusi kuin peikko. Saman pedagogisen ihmeen ansiosta Kymmenen virran maa tarkoittaa lapselle vielä taivaan porteillakin tuskaisia piipahduksia tahmeasta nokkahuilusta koko luokan kuunnellessa nauruaan pidätellen. Puhumattakaan siitä, ettei hän voi eläessään vierailla Kuopiossa ilman, että kuulisi päässään takahampaita vihlovan mummosopraanon venyttävän Kallavettä, alkukielellä, savoksi. Sekin piti osata ulkoa.
Lapsi varttui herkäksi teiniksi ja aloitti yläasteen. Opetussuunnitelmaan kuului kolme lajia.
Keväisinä ja syksyisinä iltapäivinä kimittävä, riitaisa tyttöjoukko turmeli kansallispeliä parhaansa mukaan ja karkasi sisä- ja ulkovuoron välissä metsään tupakalle. Opettaja vähät välitti silloinkaan, kun piittaamaton pöljä kajautti lukkariksi pakotettua herkkää teiniä mailalla peukaloon.
Talvisin tytöt hakkasivat toistensa nilkkoja tohjoksi jääkiekkokaukalossa varpaat tunnottomina, ellei sitten ollut niin kylmä, että henki salpautui. Niinä kertoina yritettiin pelata lentopalloa. Kahtia jaetussa liikuntasalissa haisi hiki. Teiniviiksiset, näppylänaamaiset pojanruipelot kurkkivat väliverhon raoista ja mölisivät ärsyttävästi.
Lukioon mennessään tyttö oli oppinut läksynsä. Kun opettaja luokalle jäämisen uhalla pakotti suunnistamaan, nuori kapinallinen tovereineen huristeli jonkun äidin kauppakassilla metsäteitä pitkin rastilta toiselle.
Keväällä tyttö huokasi helpottuneena, sovitteli valkolakin kutreilleen ja hautasi liikunnan riemumielin epämieluisten muistojen joukkoon.
Kymmenen vuotta myöhemmin nuori nainen yllätti itsensäkin hankkimalla murtomaasukset. Viime hetkellä, sillä selkävaivat, korkea kolesteroli ja verenpaine olivat juuri nappaamassa niskalenkin.
Hiki tirsusi edelleen, mutta sukset oli voideltu ja jäällä kimaltava kevättalven aurinko piirsi pisamia nenään. Tyyli oli vapaa ja yhä kamalaa katsottavaa, mutta kukaan ei heilutellut vimmoissaan sekuntikelloa, vaikka edellä juoksevien koirien piti pysähtyä odottamaan monta kertaa ennenkuin nainen pääsi lähisaareen.
Äskettäin nuori nainen luki lehdestä, kuinka melkein presidentti Esko Aho ehdotti, että paksut, vetelät ja huonotapaiset ihmiset joutaisivat maksamaan terveyspalveluistaan enemmän kuin terhakat ja paremmat.
Hyvä Esko, nainen ajatteli. Radikaalit toimenpiteet ovat tarpeen, sillä kansalaiset ovat rapakunnossa.
Alkajaisiksi kannattaisi kuitenkin ratsata kaikkien Suomen koulujen liikuntasalit niissä vielä mahdollisesti piileskelevien kehärummunpaukuttajien varalta.
Nuori nainen yllätti itsensäkin hankkimalla murtomaasukset.
hanna.kuusiluoto@kaleva.fi
