Hannu Vähäkangas istuu ohjaksissa ja Pekka Auhtola takapankolla, kun Murron Titaani puskee metsästä parireki perässään. Lumi ei ole tälle menopelille edes hidaste.
Kotimaisella polttoaineella toimivan, vähäpäästöisen työhevosen suosio puunajossa on lisääntymään päin. Tämän talven paksut nietokset ovat Etelä-Suomessa nostaneet hevosmetsurit arvoonsa.
"Kysyntää olisi täällä pohjoisemmassakin, jos olisi tarjontaa", Murron tallin isäntä Hannu Vähäkangas sanoo. Täällä ei ole saaristoja eikä luonnonpuistoja, mutta metsätöitä teettäisivät monet kaupunkilaismetsänomistajat.
"Eihän hevonen koneille pärjää eikä metsätyö sillä ole kannattavaa, mutta on muita syitä. Esimerkiksi ensiharvennuksilla taimikko säästyy, kun liikutaan hevosella. Kesällä ei maastosta huomaa, että puuta on korjattu, mutta metsäkoneen jäljet näkyvät pitkään."
Vähäkangas ei ole ryhtynyt markkinoimaan osaamistaan. Juhla- ja hupiajeluja kysytään, ja niihin hän on Titaanin ja muutaman muun hevosensa kanssa valmis.
"Vanhuksilta, lapsilta ja kehitysvammaisilta tulee aina niin välitöntä kiitosta, että heitä ajeluttaa mielellään. Eniten nautin, kun ajelen omaan tahtiin rankakuormaa metsästä."
Hevosmiestaidot Hannu Vähäkangas on saanut isän opissa. Häntä harmittaa, ettei tietotaito enää siirry suoraan sukupolvelta toiselle. "Työhevospuolella on tullut perinnekatkein. Nyt taidot pitäisi siirtää eteenpäin niiltä harvoilta, joilla ne vielä on hallussa.
Miehet olisivat valmiita opettamaan taitoja maatalousoppilaitoksissa opiskeleville. Luokit, silat ja setolkat ovat nykynuorille outoja hevosvehkeitä. Parirekeä ei moni ole nähnytkään.
"Muutama päivä riittäisi hyvin. Perehdytettäisiin nämä nykyajan hevostytöt välineisiin ja neuvottaisiin, miten hevosesta koulitaan työhevonen", kaavaillee Pekka Auhtola.
"Nuoresta hevonen on työlle opetettava", sanoo Hannu Vähäkangas. Tärkeintä on, että hevonen oppii antamaan isännälle kaiken huomionsa.
"Hevosen opettaminen työhevoseksi ei estä sen käyttöä kilpahevosena, päinvastoin. Olen sitä mieltä, että hevosesta tulee parempi ravuri ja ratsu, kun sitä jämptisti ohjataan työhön. Silti puhtaasti työhevosia on Suomessa vähän."
Murron tallissa asustaa ravureita ja yksi Suomen kärkiratsuista, mutta ne pärjäävät myös reen tai kiesien aisoissa.
"Hyvä hevonen on hyvä kaikessa, huonosta taas ei ole mihinkään", Vähäkangas tiivistää. Hän iloitsee siitä, että nuoret perheet rakentavat maalle ja haluavat pitää hevosia.
"Pysyypähän maaseutukin elävänä, kun laitumella näkee edes hevosia. Muita eläimiähän siellä ei juuri näekään."