Kunnon sotamies Svejk oli kuten kirjallisuushistorian tuntevat muistavat, Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian rivisotilas, joka ei tavoitellut kunnian laakereita taistelukentillä vaan pyrki selviytymään sotilaspalveluksesta vähimmällä mahdollisella riskillä ja vaivannäöllä.
Sotamies Svejkissä on nähty tshekkiläisen sotilaan perikuva, jonka maine kantaa vuosikymmenestä toiseen, olivat oikean tshekkiarmeijan saavutukset millaisia tahansa.
Tämän päivän tshekkiarmeija on kuitenkin jotain aivan muuta kuin nippu moderneja svejkejä. Muodonmuutoksesta saa kuvan vaikkapa Benesovissa, pienessä varuruskunnassa tunnin ajomatkan päässä Prahan keskustasta.
Kersantti Roman Cekal johdattaa kevyen panssaroidun ajoneuvonsa harjoittelutantereelle. Tämä BVP 2 -ajokki on Benesovin varuskunnan työjuhta. Se on alun alkaen neuvostovalmisteinen, vähän tavallista panssarivaunua pienempi ja ketterämpi ajokki, jota on testattu tosioloissa muun muassa Bosniassa ja Kosovossa.
Benesovissa majaansa pitävä 41. mekanisoitu pataljoona on lähettänyt sotilaitaan jo useisiin ulkomaankomennuksiin. Tahti vain kiihtyi, kun Tshekistä tuli Naton jäsenmaa vuoden 1999 alusta Puolan ja Unkarin kanssa.
Kersantti Cekal oli vuosituhannan vaihteessa Bosniassa ja sai "paljon positiivisia kokemuksia". Hän ei epäröisi myöskään lähteä Irakiin, jos Nato ottaisi osaa sotaretkeen ja käsky kävisi.
Kieltä opiskellaan,
ulkomaat houkuttavat
Benesovissa satunnainen vierailija saa ammattimaisen, positiivisen kuvan Tshekin armeijasta. Homma näyttää olevan hallinnassa, vaikkei kieli vielä taivukaan englannin fraasien hienouksiin. Pataljoonan komentaja, majuri Milan Schulc arvioi, että Benesovin 400 sotilaasta noin 30 pystyy kommunikoimaan aktiivisesti englannin kielellä. Kaikki opiskelevat silti englantia, joka on käyttökieli Natossa.
Kersantti Cekal myöntää, että mahdollisuus päästä ulkomaan keikoille on mehevä houkutin Nato-armeijan sotilaalle. Hän tosin lisää, että olisi ryhtynyt sotilaaksi, vaikka Tshekki olisi vielä Varsovan liitossa.
Benesov on jonkinlainen eliittiosasto Tshekin armeijassa. Sieltä poimitaan väkeä ulkomaankomennuksille. Majuri Schulc on opiskellut kymmenen kuukautta amerikkalaisessa sotilasakatemiassa ja ollut vuoden Kosovossa Nato-johtoisissa Sfor-joukoissa.
Uusilla Nato-mailla on pitkä tie kuljettavaan, ennenkuin ne ovat vanhojen jäsenmaiden tasolla. BVP-vaunut ovat alun alkaen vanhaa Varsovan liiton kalustoa. Niiden tiedonvaihtojärjestelmiin on muutettu Nato-signaalit. Aseet ja ammukset sen sijaan voivat hyvin olla vanhaa neuvostotavaraa, se ei menoa haittaa. Majuri Schulc arvioi varovaisesti, etteivät BVP-vaunut ole ihan amerikkalaisten Bradley-taisteluvaunujen veroisia, mutta ylpeä hän näyttää silti olevan kalustostaan.
Benesovin varuskunta on ollut samoilla sijoilla yli sata vuotta. Rakennuksilla on parhaat vuodet takanaan, mutta yhtä ja toista modernia simulaattoreista alkaen on kasarmialueille ja harjoituskentille silti pystytetty.
Kasarmien kyljessä on muun muassa kiipeilykehikko, jossa sotilaille opetetaan vuorikiipeilyä. Vieressä toinen ryhmä harjoittelee itsepuolustustaitoja.
Benesovin 400 sotilaasta puolet on varusmiehiä, puolet ammattisotilaita. Muutaman vuoden kuluttua Tshekin armeijassa on enää palkattuja sotilaita. Viimeiset varusmiehet saavat sotilaskoulutusta vuonna 2006. Asevelvollisten määrä alenee asteittain. Tänä vuonna heitä on koko maassa
18000, ensi vuonna enää 10 000.
Motivaatio Nato-armeijassa palvelevilla ammattisotilailla on majuri Schulcin mukaan erilainen kuin aiemmin. Nyt on luvassa modernia aseistusta, ulkomaantehtäviä ja kohtuullinen palkka. Schulc itse saa 25 000 korunaa (900 euroa) kuukaudessa. Hän on tyytyväinen. Se on keskitasoa tshekkiläisessä yhteiskunnassa.
Armeijassa on erityisosaamista varminkin biologisessa ja kemiallisessa sodankäynnissä. Arabimaissakin on kiinnostusta tämän alan tshekkiläisiin varusteisiin ja osaamiseen.