Fakta numero yksi. Maailman parhaat kiekkomaat saavat koottua absoluuttisesti parhaat joukkueet vain neljän vuoden välein olympialaisiin. Sotshissa 2014 tämäkään ei ole varmaa.
Fakta numero kaksi. Jääkiekon MM-kisat pelataan joka vuosi, eikä yksikään huippumaa saa kaikkia parhaita pelaajiaan mukaan. Kaiken lisäksi olympiavuosina MM-kisat vetävät henkeä, koska supertähtiä on paikalla vain kourallinen.
Toivomus numero yksi. Unohtakaa kaikki edellä mainittu. Jääkiekon MM-kisat on vuosittain pidettävä kunnon karnevaali, kiekkoilevan maailman ehdoton kohokohta, jota ei voi ohittaa eikä aliarvioida. Jos Suomen ottelut eivät vedä televisioiden ääreen yli miljoonaa katsojaa, maailman seitsemään ihmeeseen voidaan lisätä se kahdeksas.
Ja hei, haloo. Tähtinä joukossa tuikkivat mukana myös Jaromir Jagr, Aleksandr Ovetshkin, Victor Hedman, Jussi Jokinen, Steve Stamkos, John Tavares, Corey Perry...
Eikö tämä jo riitä.
Maailmanmestaruudella on aina oma arvonsa. Niin myös Saksassa 2010.
Kevään eurooppalainen kiekkohuuma kestää pidemmälle kevääseen kuin koskaan aikaisemmin. Finaali nimittäin pelataan kaksi viikkoa äitienpäivän jälkeen 23. päivänä toukokuuta. Kaksi päivää myöhemmin kuin edellinen ennätys Latviassa 2006.
Ennätys syntyy myös yhden ottelun katsojamäärässä. Saksalainen suuruudenhulluus nimittäin tarjoilee meille uuden maailmanennätyksen, kun USA ja Saksa ottavat yhteen Gelsenkirchenissä jalkapallojoukkue Schalke 04:n kotistadionilla. Kaukalon ympärillä ennätysherkusta nautiskelee 76 152 katsojaa.
Oi, aikoja. Oi, tapoja.
Työpisteen ikkunalaudalla makaa kuin sattuman oikusta Kalevan tekemä MM-liite vuodelta 1998. Liitteen kannessa silloinen päävalmentaja Hannu Aravirta julistaa, että "seuraava turnaus on aina tärkein turnaus".
Nyt 12 vuotta myöhemmin väittämän painoarvo ei ole himmentynyt. Silloin Aravirta ei voinut ratsastaa MM-valmisteluissaan Naganon sinänsä kirkkaalla olympiapronssilla, ja sama koskee nykyistä päävalmentajaa Jukka Jalosta, jonka tuliaiset Vancouverista ovat enää pelkkä kaunis muisto.
Mitä valistunut penkkiurheilija voi odottaa Suomen joukkueelta, joka on varsin hyvä sekoitus nuorta intoa, Petteri Nummelinin mukanaan tuomaa todellista MM-kokemusta sekä ripaus NHL-osaamista?
Haarukka mahtuu sijojen 1-7 väliin, mutta kun mukaan otetaan ruokalusikallinen arkirealismia, puhutaan sijoista 2-6.
Kisaleijonissa Suomen värien puolesta taistelee peräti viisi Kärppien kasvattia: Pekka Rinne, Topi Jaakola, Lasse Kukkonen, Jussi Jokinen ja Juhamatti Aaltonen.
Yksikään heistä ei enää edusta Kärppiä, mutta kuten Rinne oheisessa haastattelussa painottaa, ihminen ei koskaan unohda juuriaan, vaikka uusi työpaikka veisi elämisen ja tekemisen koordinaatit maailman ääriin.