Uuden vaalikauden aikana on tarpeen pohtia perusteellisesti nykyisen sosiaaliturvan riittävyyttä ja toimivuutta. Pelkästään vanhusväestön määrän nopea kasvu luo tähän uusia paineita.
Kelan keskustataustainen pääjohtaja Jorma Huuhtanen vaati jouluaattona Aamulehdessä ja Turun Sanomissa julkaistussa haastattelussaan sosiaaliturvajärjestelmän uusimista perusteellisesti. Joulupyhien jälkeen ei kestänyt kauan, kun alasta vastaavat ministerit onnistuivat jo jumiuttamaan keskustelunavauksen keskustan ja SDP:n väliseksi asemasodaksi.
Suomenmaan haastattelussa keskustalainen peruspalveluministeri Liisa Hyssälä asettui Huuhtasen näkemyksen tueksi. Hyssälän mielestä järjestelmä ei enää vastaa nykypäivän haasteisiin.
Seuraavaksi astui STT:n kautta esiin sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen, joka tyrmäsi ajatuksen sosiaaliturvajärjestelmän suurremontista. Demariministerin mielestä ei tarvitse kuin paikata joitakin aukkoja.
Keskusteluun liittyvät todennäköisesti monet muutkin poliitikot sitä mukaan kun jouluvapailta ehtivät, mutta päähallituspuolueiden rintamajako tuli jo Hyssälän ja Haataisen lausunnoissa selväksi. Keskustassa ollaan valmiita avaamaan koko paketti, SDP:ssä sellaista ajatusta varotaan visusti. Edessä oleviin vaaliväittelyihin on näin saatu vahvoja aineksia. Teema on muutenkin ollut nousemassa esiin. Esimerkiksi vihreät ovat ahkerasti esitelleet omaa perustulomalliaan.
Ennen juoksuhautoihin jumittumista kannattaa kuitenkin katsoa, mitä Huuhtanen sanoi ja kuinka hän asian perusteli.
Kelan pääjohtajan mielestä uudistukseen on kaksi syytä. Palasista rakennettu järjestelmä on hyvin sekava ja hajanainen. Toiseksi huoltosuhde muuttuu rajusti seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Molemmat perustelut ovat päteviä. Järjestelmän hajanaisuuden tietää jokainen, joka on sosiaaliturvan kanssa ollut tekemisissä. "Huoltosuhteen muuttuminen" taas tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että Suomen kansa eläköityy vauhdilla. Vanhojen keinojen on vaikea päteä tilanteessa, jossa todellisuus muuttuu, ja juuri niin tapahtuu parhaillaan. Yhä harvempi töissä olija joutuu elättämään yhä useampaa eläkkeelle siirtyvää tulevaisuudessa.
Vanhusväestön terveyspalveluiden rahoitus ja niiden järjestäminen ovat yksi Suomen lähitulevaisuuden suurimpia haasteista. On mahdollista, että sosiaaliturva pystytään tulevaisuudessakin järjestämään kutakuinkin nykyisellä pohjalla jotakin uudistamalla. Mutta yhtä hyvin voi olla järkevää panna koko pakka aivan uusiksi. Oleellista on huomata, ettei ratkaisua löydy lonkalta heitetyillä vastauksilla. Kyseessä on muutenkin niin tärkeä asia, ettei sitä voi jättää puoluepoliittisen kiistelyn kohteeksi.
Huuhtanen esitti Hyssälän kannattamana vaalien jälkeistä työryhmää tai parlamentaarista komiteaa valmistelemaan uutta etuusjärjestelmää. Haataisen mielestä raskaita komiteoita ei tarvita.
Tässä tapauksessa Huuhtasen arviolle on hyvät perusteet. Sosiaaliturvan järjestäminen tulevaisuuden haasteita vastaavaksi on asia, jonka valmistelu vie väistämättä aikaa mutta joka on tehtävä. Hallitusohjelmassa ei tarvitse eikä voikaan vielä lopputulosta ennakoida, mutta oleellista on, että uusi hallitus käynnistää selvitystyön.
Kyseessä on yksi seuraavan vaalikauden suuria asioita. Perustelut voi nähdä suoraan vilkaisemalla väestötilastoja. Jos suurten ikäluokkien eläköitymiseen ei varauduta, hyvinvointipalvelujen ylläpito nykymuodossa voi käydä yllättävän nopeasti liian raskaaksi.