Kolumni

Kun­nis­sa riitti tänä vuonna mo­nen­lais­ta vipinää

Kuntaliitoksista väännettiin kovasti kättä nyt päättyvänä vuonna.Toki parranpärinää oli paljon enemmän kuin tekoja.

Kuntaliitoksista väännettiin kovasti kättä nyt päättyvänä vuonna. Toki parranpärinää oli paljon enemmän kuin tekoja. Vuosi toi mukanaan vain kaksi kuntaliitospäätöstä: Haminan ympäristö sekä Raahe ja Pattijoki. Kuntakenttä muuttuu toivottoman hitaasti.

Myös taantuman romahduttamat yhteisöverot olivat vakioaiheita. Huimia yhteisöveroja viime vuosina napanneiden it-kaupunkien kassat alkoivat vajota, kun valtio kuittasi puolet kuntien arvonlisäveron palautusjärjestelmän poistosta saamasta edusta vähentämällä kuntien yhteisöveropottia. Nurkkaan heitetty typerä, monimutkainen ja epärobinhoodmainen kuntien arvonlisäveron palautus oli epäedullinen pienille vähän investoiville kunnille. Helsinki joutui ahdinkoon. Sitä lisäsi vielä verotulojen tasauksen katon poistaminen. Muutokset kirpaisevat jonkin verran myös muun muassa Oulua ja lähikuntia.

Köyhät pienet kunnat voittivat uudistuksessa. Kurjuus ei kuitenkaan katoa. Maaseutu tyhjenee ja harmaantuu rajusti, vaikka viime vuoden taantumassa vauhti tosin vähän laantui.

Pelkosenniemeläiset ja savukoskelaiset joutuvat ensi vuonna kuntaverojen kahdenkympin kerhoon. Myös Oulun ympäristökunnat Oulunsalo, Kempele ja Muhos nostivat verojaan. Ainakin Haukipudas ja varmaan myös Kiiiminki tulevat hyvää vauhtia perässä.

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen on ahkeroinut kovasti. Kainuun malli rakennettiin kovalla kohinalla. Siihen ei kuitenkaan uskota kovin vahvasti. Ainakin toissa viikolla julkistetun kuntajohtajien ja -päättäjien aluebarometrin viesti oli tyly: malleista huolimatta kainuulaiset näkivät maakuntansa kehitysnäkymät kaikista Suomen maakunnista synkimpinä.

Myös vesitetyn Norjan mallin osan kokeilu alkoi. Aluekeskuksista päätettiin ja kansallinen terveysprojekti otti tulta. Rahaa vain tulee naftisti.

Haparoivat askeleet valtionhallinnon jalkauttamisesta maakuntiin saivat alkuvauhtia, mutta kulku on lähes yhtä vaivalloista kuin muinaisella vappukulkijalla: yksi askel eteen ja kaksi taakse.

Oulussa keskusteltiin vilkkaasti kallioparkista, energiasta, Areenasta ja Reinilän talosta. Myös nimiä kerättiin roppakaupalla.

Itkeäkövaikonauraa-taistelu huumeruiskujen vaihtopisteestä loppui, kun keskustan terveysaseman vierestä ei löytynyt vastaan taistelevia naapureita.

Tänä vuonna julkistettiin valtava Oulun kvanttihyppy tulevaisuuteen. Oulun ja seutukunnan yhteistyö ihastuttaa ja ihmetyttää. Jatko näyttää, kuinka paljon sillä on perustetta, koska kasvun aikana hyvin luistava yhteistyö ei ole vielä joutunut tosikokeeseen.

Oulun seudun ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä (Osakk) piti hereillä erityisesti kempeleläisiä ja muhoslaisia, kun Kempeleen puutarhaoppilaitoksen ja Muhoksen Koivikon yhdistämistä ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Vipinää lisäsi myös taistelu lukioluvasta.

Muhos sai paljon kielteistä julkisuutta kahden ison pojan, kunnanjohtaja Jouko Juntusen ja sivistystoimenjohtaja Kyösti Honkalan kisalla. Taistelun toista ja kolmatta erää riitti tälle vuodelle ja jatkoaikaa seuraa.

Myös Tyrnävän pottuviinan pullotus onnistui viimeinkin.

Ensi vuonna ovat sitten uudet samanlaiset ja erilaiset vipinät!