Maanantaina vietettiin itsemurhien ehkäisypäivää. Itsemurhaan ajaa syvä toivottomuus.
Tuntui kohtuuttomalta, että juuri tuona päivänä oululainen valtuutettu Riikka Moilanen nousi esiin leimaavalla kysymyksellään. Jäin pohtimaan, mikä on meistä jokaisen vastuu toivottomuuden lisäämisessä ja vähentämisessä? Onko niin, että vastakkainasettelun aika on palannut ja hyvinvointikuilu on niin iso, että asioiden yhteyksiä ei ymmärretä.
Miltä sinusta tuntuisi, jos sinua tai esimerkiksi lastasi kutsutaan ihmisroskaksi? Päihderiippuvuus koskettaa aina riippuvaisen läheisiä. He pelkäävät huumemaailman julmuutta, hautaavat rakkaansa ajatuksissaan useita kertoja sekä toimivat esimerkiksi ehkäisten itsemurhia. Läheiset tuntevat toivottomuutta, mutta usein he toimivat rakkaiden päihderiippuvaisten ihmisten tukena.
Moilanen loukkasi syvästi monia huumeiden käyttäjien läheisiä valtuustokysymyksellään, joka kuului seuraavasti: ”Nyt kysyisinkin, että tässä on kivetyksen likaisuutta ja muuta roskaamista käyty keskustelua, mutta mitä Oulun kaupunki aikoo tehdä sille ihmisroskalle, jota siellä on yllättävän paljon, siis tarkoitan niitä vähäosaisia ihmisiä, jotka käyttävät ammattimaisesti alkoholia, huumeita, päihteitä ja ovat ottaneet Isokadun nyt kodikseen.” Jäin pohtimaan, eikö Moilanen näe ihmisten hätää ja kunnioita päihderiippuvaisten ihmisten ihmisarvoa?
Ihmisroska sanana nostaa esiin ymmärtämättömyyden ja sivistymättömyyden sekä sen, ettei Moilanen kykene ymmärtämään näiden vakavasti sairaiden mielenmaisemaa. Moni kokee itsensä arvottomaksi epäonnistujaksi, vaikka ainakin minä olen nähnyt jokaisessa tuntemassani huumeriippuvaisessa ihmisessä vahvuutta, osaamista ja herkkyyttä.
Ihmisten vahvuudet voisivat toimia yhteiskuntamme voimavarana, jos emme syrjisi ja syrjäyttäisi näitä ihmisiä, vaan kohtaisimme heidät arvostaen ja edistäisimme heidän yhteiskunnallista osallisuutta. Maailma voi muuttua paremmaksi. Vastuu on meillä jokaisella.
Haluan vielä nostaa esiin huolen terveys- ja hyvinvointieroihin liittyvästä ymmärtämättömyyden kuilun kasvusta. Siitä, että niiltä, joilla menee hyvin, ei löydy ymmärrystä ihmisille, joiden arki on vaikeaa. Taustalla ei ole valinta, vaan taustalla voivat olla myös esimerkiksi lapsuuden olot ja kokemukset. Näkemykseni mukaan tuloryhmittäisten terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen edellyttää sekä rakenteellisen tason että yksilö- ja yhteisötason toimenpiteitä, mutta ennen kaikkea keskustelua erilaisten ihmisten välillä.
Toivon, että ihmisroska -sanana haudataan heti. Pohdin vakavasti, onko ihmisten välisen vastakkain asettelun aika palannut? Oleellista on kohdata toinen toisemme arvostaen ja toimia, jotta huumeriippuvaisiin liittyvä stigma vähenee. Arvostavaa kohtelua!
Mirka Vainikka
toiminnanjohtaja
Irti Huumeista ry
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.