Kalateiden rakentaminen alisen Kemijoen voimaloiden yhteyteen ja lohen palauttaminen vesistöön on katsottu kansallisesti merkittäväksi asiaksi. Näillä perustein ei ole kuitenkaan vielä löytynyt rahoitusta, sillä kokonaispaketti ammuttiin alas liian kalliina.
Paketti on sittemmin viipaloitu ja parhaillaan on ympäristölupahakemus sisällä Isohaaran toiselle kalatielle. Vaelluskalojen palauttamista ajavassa Lohijokitiimissä epäillään, että pilkotullekin suunnitelmalle rahat ovat enemmän kuin lujassa.
"Epäilen, että edessä on kova vääntö, vaikka kustannuksia on tiputettu ja niitä on jaettu useammalle vuodelle", Lohijokitiimin toiminnanohjaaja Jukka Viitala sanoo. Hänen mielestään Lapin liitto ja TE-keskus ovat olleet pitkin matkaa nihkeitä koko hankkeelle.
Lohijokitiimi perustettiin vuoden 2001 keväällä toteuttamaan ja hallinnoimaan Kemi- ja Ounasjoen vaelluskalojen palauttamiseen liittyviä toimia. Tiimin harteet ovat ainakin periaatteessa leveät: yhdistyksessä on mukana jokivarren kunnat, kalastusalueita ja Metsähallitus. Jokivartiset haluavat lohen nousevan Ounasjoen kunnostetuille poikastuotantoalueille.
Kunta uskottava hakija
Lapin liiton edunvalvontapäällikkö Jaakko Ylitalo sanoo huomanneensa saman nihkeyden kuin Viitalakin. Hänen mukaansa vastarinta on murrettavissa, mutta vain jos kunnat ottavat aktiivisen rahoituksen hakijan roolin tässä asiassa
"Kysymys on byrokratiauskottavuudesta, jota yhdistyksellä ei ole. Kuntien on ehdottomasti tehtävä hakemukset, muuten taistellaan tuulimyllyjä vastaan. Tiimille jää toimintakenttää hankkeen neuvottelukuntana", Ylitalo opastaa. Hän viittaa Merikosken kalatiehen, jossa Oulun kaupunki oli kantavana voimana.
Ylitalon mielestä kysymys on niin tärkeästä projektista, ettei sitä saa tärvellä uskottavuusongelmiin. "Helsingin päässä tämä ymmärretään, mutta myös alueen toimijoiden on lähdettävä liikkeelle. Täällä on 350 kilometriä kutualuetta käyttämättä, ja ne on kunnostettu viidellä miljoonalla eurolla", hän muistuttaa.
Kun kalateiden ja istutusten noin seitsemän miljoonan euron kokonaispaketti ei mennyt läpi, otettiin uudet askelmerkit ja lähdettiin etenemään palastellen, kalatie kerrallaan. Tämä on nähty käyväksi malliksi muun muassa maa- ja metsätalousministeriön luonnonvarainneuvostossa. Lapin ympäristökeskus on todennut Ounasjoen soveltuvan hyvin lohikaloille ja myös perusteet lohen palauttamiselle ovat olemassa.
Viitalan mukaan Kemijoelle on haettu kalatietyyppiä, jota voitaisiin käyttää kaikissa rakennettavissa kalateissä. Isohaaraan on valmiit suunnitelmat sovelletusta Borland-kalatiestä, joka rakennetaan vanhan voimalan yhteyteen. Uuden voimalan kupeessa on nykyinen pystyrakokalatie. Tarkoitus on vuosi, kaksi kerätä kokemuksia kalatiestä ennen kuin edetään ylemmäs Taivalkoskelle.
Nopeimmillaan ensi vuonna
Isohaaran toisen kalatien ympäristölupahakemus on Lapin ympäristölupavirastossa, joka antanee päätöksensä loppukeväästä tai alkukesällä. Hakijana on Keminmaan kunta, joka kävi pitkät neuvottelut PVO-Vesivoima Oy:n kanssa rakentamisen ehdoista. Vaikeinta oli ratkaista nahkiaisen ylisiirtovelvoitteeseen liittyvät vastuut.
Ylitalon mukaan Keminmaan on syytä panna nimensä myös rahoitushakemukseen, kun ympäristölupa on saatu. Sitä ennen on syytä kutsua iso konklaavi koolle, jossa ovat mukana Lapin ympäristökeskus, Lapin liitto, Lapin TE-keskus sekä jokivarren kunnat.
Tässä neuvonpidossa pitää sopia etenemismallista, jossa pallo siirtyy kunnalta seuraavalle, Ylitalo viitoittaa. Hänen mukaansa rahoituspäätös voisi teoriassa olla mahdollinen nopeimmillaan ensi syksynä, rakennustöihin päästäisiin aikaisintaan 2006.