Vaikka Suomessa ei kunniamurhia ole vielä tehty, ovat muun muassa poliisi, sosiaalityöntekijät, opettajat ja turvakotien työntekijät joutuneet jo tekemisiin kunniaväkivaltaa kohdanneiden henkilöiden kanssa. Viranomaisilla on aiempaa parempi käsitys ilmiöstä, mutta käytännön toimintamalleja ja yhteistyöverkostoja tarvittaisiin nykyistä enemmän.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piiri on toteuttanut kunniaväkivaltaan liittyvää ehkäisyhanketta jo seitsemän vuotta. Amoral-hankkeen projektipäällikkö Marjo van Dijken katsoo, että vastuu työn tekemisestä pitäisi siirtää pois kolmannen sektorin järjestöiltä. Esimerkiksi viranomaiskoulutuksesta ei vastaa mikään ministeriö, asia ei oikein kuulu kenellekään.
"En usko, että näitä asioita koulunpenkiltä opitaan, vaan siitä, että näitä tapauksia vain lähdetään ennakkoluulottomasti työstämään. Kyllä jokainen työntekijä oppii näistä ongelmista, kun sen ensimmäisen kerran kohtaa."
Kun hankkeessa on selvitetty viranomaisten tunteita kunniaväkivallasta, niin siellä esiintyy pelkoa, vihaa, hämmennystä ja tietämättömyyttä. Ilmiöstä on tehty kauhea juttu, vaikka kysymys on käytännössä arjen asioista.
"Me näemme järjestönä tässä perheissä tapahtuvaa väkivaltaa, erityisesti vanhemmuuden ongelmia. Sitä pystytään ehkäisemään hyvällä vanhemmuuden tuella."
Ylikomisario Pia Holm Poliisihallituksesta toteaa kunniaväkivallan olevan haasteellisen ongelman kaikkien viranomaisten kannalta katsottuna.
"Kysymys on siitä millaista laatua kunniaväkivalta on? Onko se esimerkiksi sellaista, joka täyttää jo rikoksen merkistön, jolloin poliisi voi asiaa tutkia? Se voi olla myös asianomistajarikos, ja jos asianomistaja ei halua viedä asiaa vietävän eteenpäin, poliisin eväät loppuvat siihen", Holm sanoo.
"Yleensä, kun asiat tulevat poliisille tietoon, ollaan usein jo auttamatta myöhässä. Jos sosiaaliviranomaisilla, opetus- ja terveydenhuollon henkilökunnilla olisi eväitä tunnistaa ilmiötä, silloin emme enää olisi jälkijunassa."
Lue lisää keskiviikon Kalevasta!