Valomies, tuo teatteritiimin basisti, on pääosassa Lapin ylioppilasteatterin komediassa Kana!, jossa kurkistetaan esiripun taakse teatterityöläisten arkeen.
Ylioppilasteatterissa aiemmin näyttelijänä nähdyn Janne Hannulan esikoisnäytelmän ja ensimmäisen täyspitkän ohjaustyön valomies ei kuitenkaan ole aivan tavanomainen tapaus; hän asuu valokopissa, esiintyy työnsä ohella henkilöstövajauksesta kärsivän teatterin näytelmässä ja on yksinäisyyttään loitontamaan hankkinut seurakseen kanan.
Kärjistetystä lähtöasetelmasta syntyy huvittavaa metateatteria, teatteria teatterista, jossa kulissien takaiset sisäpiirivitsit paljastetaan yleisölle.
Komediassa osoitetaan kunniaa kaikille näkymättömän työn tekijöille, joista valomies on oivallinen esimerkki. Siinä myös pilkataan lempeästi teatterin nykytilaa ja samalla annetaan täsmäohjeita kaikille yksinäisille. Hanki itsellesi seuraa, on näytelmän yksioikoinen resepti ihmiskontaktien puutteesta kärsiville.
Näytelmän sisään on sijoitettu nokkelasti toinen näytelmä: valomiehen työpaikalla esitettävä venäläinen klassikkodraama.
Vaikka Hannula kuljettaakin sujuvasti rinnakkain kahta eri tarinatasoa, nousee venäläinen draamaparodia turhankin keskeiseen rooliin kertomuksessa, jossa päähuomion ansaitsisivat valomiehen lemmikin käynnistämät oudot tapahtumat.
Mikko Lipponen esittää sympaattisesti pienen ammattiteatterin vaatimatonta ja elämän murjomaa valomiestä, jota kukaan ei huomaa ennen kuin kaikki menee pieleen. Janne Hannula on antanut pienen roolin myös rampin takana aiemmin pysytelleelle ylioppilasteatteriveteraani Pekka Holopaiselle, jonka esiintyminen tarinassa korostaa entisestään näkymättömien näkyväksi tekemistä.
Valoja ei sovi tietenkään unohtaa puhuttaessa tästä valomiehen tarinasta.
Ilman Petteri Markkasen suunnittelemaa valomiestä valaisevaa valaistusta valomiehen keskeistä merkitystä teatterille ei tulisi näin osuvasti todennettua.