Helsingin Säätytalossa 1945 järjestetystä sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä on noussut uusi väittely. Sille ovat antaneet sytykkeitä tohtorien Lasse Lehtisen ja Hannu Rautkallion kirja Kansakunnan sijaiskärsijät ja eläkeläisdiplomaatti Juri Derjabinin sitä koskenut kirjoitus (Kaleva 5.11.) Keskustelu jatkuu marraskuun lopulla tutkijaseminaarissa, jonka pitopaikka on osuvasti Säätytalo.
Lehtinen ja Rautkallio esittivät sotasyyllisyydestä uuden tulkinnan, jonka mukaan silloinen oikeusministeri Urho Kekkonen olisi ollut oikeudenkäynnin primus motor. Derjabin katsoi puolestaan, ettei tuomioita voida purkaa. Samalla hän esitti hyvin neuvostoaikaisen tulkinnan jatkosodasta.
Sotien jälkeen tehtävät ratkaisut, koskivatpa ne rajoja tai johtajien tuomitsemista, ovat olleet kautta historian voittajan oikeutta. Voittajan oikeutta jakoi Suomessa Neuvostoliitto liittoutuneiden valvontakomission kaavun alla. Tämän kysymyksen rinnalla tärkeintä ei ole, kuka pani neuvostotahdon toimeen. Jos Suomi ei olisi tehnyt sitä, Neuvostoliitto olisi tehnyt sen itse.
Derjabin on tarkoitushakuinen kirjoittaessaan Suomessa esiintyvistä yksittäisistä mielipiteistä, joiden mukaan tuomiot tulisi mitätöidä ja tuomittujen maineet palauttaa. Hän unohtaa, ettei mitätöintiä ole esitetty virallisella tasolla eikä varmaan tulla esittämäänkään. Tuomittujen kunnian palautus on yksinkertainen asia: koska heidän kunniaansa ei ole koskaan edes viety, sitä ei tarvitse myöskään palauttaa.
Derjabin esittää teoriassa kauniin ajatuksen, että talvisodassa kaatuneet neuvostosotilaat eivät kärsineet koko neuvostokansan, vaan sodan valloilleen päästäneiden puolesta, toisin kuin jatkosodassa kaatuneet neuvostosotilaat. Näin hän myöntää kiemuraisesti, että talvisodan aloitti Neuvostoliitto. Talvisodan syyllisten ja jatkosodasta syyllisiksi tuomittujen välillä on kuitenkin se vinha ero, ettei talvisodan syyllisiä koskaan tuomittu Neuvostoliitossa, ei ainakaan hyökkäyksestä Suomea vastaan.
Lehtinen katsoo Derjabinin kirjoituksen edustavan paluuta neuvostoajan historiatulkintaan. Täytyy toivoa, ettei Lehtinen ole oikeassa. Aihetta ei ole syytä politisoida. Sen sijaan väittelyä on hyvä käydä tutkijatasolla. Yhteisesti hyväksyttäviä tulkintoja yhteisestä historiasta löydetään todennäköisesti tuskin koskaan.
paakirjoitus@kaleva.fi