Lain myötä muutosta tuli lähinnä siihen, että kuntien tielautakunnat lakkautettiin. Uuden lain myötä on tärkeää, että tiekunnat järjestäytyvät ja pitävät kokouksia vähintään joka neljäs vuosi.

Minulla on lomakiinteistö Itä-Suomessa, ja siellä olevassa kunnassa on asiat hoidettu paljon fiksummin. Ko. kunta kilpailuttaa edelleen kunnossapidon toimijat ja materiaalit (talvi- ja kesäkunnossapito) ja maksaa myös siitä aiheutuvat kustannukset.

Tässä toteutuu myös tasa-arvo kaava-alueiden varrella asuviin, joiden ei ole tarvinnut maksaa ko. kunnossapidon kustannuksia.

Kunnan hoitaessa kilpailuttamiset ja sopimukset hinnat ovat aivan varmasti halvemmat verrattuna siihen, jos kukin tiekunta ne itse kilpailuttaisi. Tiekuntien ja niiden valitsemien hoitokuntien osaaminen muun muassa kunnossapidon toimijoiden kilpailuttamiseen ja sopimusten tekemiseen on varmasti haasteellista.

Tieyksikkömäärällä tarkoitetaan kiinteistökohtaista tai tieoikeuden haltijakohtaista perustetta, jolla tienpitovelvollisuus ja siitä aiheutuvat kustannukset jaetaan tieosakkaiden kesken euromääräisinä.

Yksikkölaskelmissa otetaan huomioon onko kyseessä lomakiinteistö/asuinkiinteistö/maatila/metsätila, käytetty yksityistien matka kiinteistölle ja mahdolliset korjauskertoimet.