Kunnat ostavat kotihoidon kuntalisällä naisia kotiin. Ne houkuttelevat äitejä lisärahalla valitsemaan kotiin jäännin, jotta kaikille lapsille ei tarvitsisi järjestää päivähoitopaikkaa. Näin rökittää kunta-alan (KTV) puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori.
Samalla kun Santamäki-Vuori pistää oman lusikkansa kiivaana käyvään päivähoitokeskusteluun, hän nostaa esille asian toisen, vaietun puolen: kuntien mahdollisuuden pelata kunnallisella kotihoidon lisällä.
"Asetettakoon kotihoidon tuen taso millaiseksi tahansa, sen pitäisi olla yhtäläinen kaikkialla maassa", Santamäki-Vuori vaatii. Hän peräänkuuluttaa yhtenäistä linjaa koko maahan ja samaa tasoa kotihoidon tuelle kaikissa kunnissa.
"Valtakunnallista tasoa pitäisi arvioida siitä näkökulmasta, mitä eri hoitomuotojen valinnaisuus edellyttää", Santamäki-Vuori korostaa.
Nyt kotihoidon tuen kuntalisää ei hänen mukaansa ole tarkasteltu perheiden ja lasten hyvinvoinnin näkökulmasta, "vaan siitä, miten saadaan äidit valitsemaan kotiin jäänti, jotta kunnan ei tarvitsisi järjestää päivähoitopaikkaa". Santamäki-Vuori sanoo, että tätä on vaikea pitää hyväksyttävänä lähtökohtana.
Perään hän korostaa, ettei arvostele lakisääteistä kotihoidon tukea. Hän moittii sitä, että nyt osa kunnista maksaa erityislisää ja käyttää tätä keppihevosena päivähoitopaikkojen järjestelyissä ja jopa pelaa suhdanteiden mukaan maksun suuruudella.
Hänen mukaansa kuntalisiä ei näin ollen ole tarkasteltukaan perheiden ja lasten hyvinvoinnin näkökulmasta, vaan siitä, miten saataisiin äidit jäämään kotiin. "Tätä lähtökohtaa minun on vaikea pitää hyväksyttävänä", Santamäki-Vuori sanoo.
Sama linja koko maahan
Kun subjektiivinen oikeus päivähoitoon vuonna 1996 otettiin käyttöön ja tuli myös tuli myös kotihoidon tukijärjestelmä, jotkut kunnat alkoivat pian sen jälkeen maksaa lakisääteiseen tukeen kuntalisää.
"Kun päivähoidon tarve kasvoi ja kunta koki, että sen on hankala järjestää kaikille kunnallisia päivähoitopaikkoja, se pyrki poistamaan liikakysyntää alkamalla maksaa kuntakohtaista lisää toisin sanoen alkoi ostaa äitejä kotiin. Kuntalisä syntyi ratkaisuksi siihen, että kunta arvioi, että sen oli vaikea järjestä subjektiivista päivähoito-oikeutta vastaavaa päivähoitopaikkojen määrää", Santamäki-Vuori kertoo.
Hän jatkaa, että sitten jotkut kunnat hoksasivat, että kuntalisä on myös neuvokas ratkaisu rajoittaa kunnallisten hoitopaikkojen kysyntää.
Nykyisellään kuntalisä on Santamäki-Vuoren mukaan epätasa-arvoista, ongelmallista ja ristiriidassa monen muun tavoitteen kanssa. Hän myöntää, että lisään puuttuminen on juridisesti ongelmallista, sillä se kuuluu kunnalliseen itsehallintoon. Valtuutetut voivat päättää mitä lystäävät.
"Näinhän se on. Mutta minusta sitten on kysyttävä, onko hyväksyttävä, että meillä on kunnallista tulonsiirtopolitiikkaa", Santamäki-Vuori vastaa.
Hän huomauttaa myös siitä, että muissa tulonsiirroissa ei ole tällaista kuntakohtaista harkintaa. "Eihän esimerkiksi lapsilisiä makseta asuinkunnan mukaan", Santamäki-Vuori toteaa.
Santamäki-Vuoren mukaan ei voi ajatella niin, että äitien mieltymykset siitä, minkälaista hoitomuotoa he haluavat lapsilleen, vaihtelisivat kunnasta toiseen ja että äidit arvottaisivat jopa kahdessa naapurikunnassa hoitotarvetta kovin toisella tavalla.
Lisäpulmia tuottaa se, että kuntalisääkin maksetaan eri perustein ja kunnat muuttelevat maksun suuruutta suhdanteiden mukaan. "Niitä maksetaan aivan pienistä lapsista tai perhekohtaisesti, joskus edellytetään sitä, että äiti on jättänyt työpaikkansa."
Suhdanteittain lisät ovat Santamäki-Vuoren mukaan menneet usein niin, että kun äitejä on kotona työttömyyden takia, kuntalisät jäävät pois tai niitä pienennetään. Tällöin päivähoitopaikan kysyntää ei ole. Mutta kun päivähoidon kysyntä kasvaa kuntalisät tulevat taas käyttöön.
Vastoin yhteistä tavoitetta
Kunta-alan ammattiliittoa reilut kolme vuotta johtanut Tuire Santamäki-Vuori muistuttaa myös siitä, että meillä on yhteiskunnan ja hallituksen yhteiset linjaukset siitä, miten pyritään nostamaan työllisten osuutta työikäisestä väestöstä, jotta säilyttäisimme rahoitusperustan julkisilla palveluilla. Tavoite on pitää mahdollisimman moni olisi töissä.
"Nyt samaan aikaan kunnat eli toiset julkisyhteisöt ratkovat päivähoito-ongelmaa sillä tavoin, että he unohtavat tämän tavoitteen. Pikemminkin ne tarkastelevat asiaa niin, minkälaisella kotihoidon kuntalisällä äidit saataisiin valitsemaan poisjäänti töistä. Tässä tapauksessa tietyllä tavalla yksi julkinen organisaatio toimii yhteistä tavoitetta vastaan. Sekin tässä asetelmassa on pulmallista", Santamäki-Vuori toteaa.
Lisäksi keskustellaan siitä, että erilaiset kannustinloukut pitäisi poistaa. "Silloin argumentti käy niin päin, että työnteon pitäisi aina olla kannattavaa. Tässä hengessä on monia tulonsiirtoja karsittu. Niiden tasosta tingitty sen takia ,että olisi myös taloudellinen kannustin vastaanottaa työtä. Samaan aikaan kunnat toimivat niin, että ne laskevat, millä rahalla saataisiin perheet valitsemaan lasten kotihoito. Minusta nämä kaksi keskustelua ovat ristiriidassa toistensa kanssa", Santamäki-Vuori jatkaa.
Hän painottaa, että monissa kunnissa on samanaikaisesti karsittu sekä kunnallista perhepäivähoitoa että lapsiperheiden sosiaalipalveluita muutenkin.
"Perheiden valinnaisuuden ja hyvinvoinnin näkökulmasta katsottuna olisi hyvä, että pidettäisiin huolta mahdollisuudesta valita kunnallinen perhepäivähoito tai tuettaisiin sitä, että pystyy yhdistämään työssäkäynnin ja hyvän vanhemmuuden kotipalveluiden saatavuudella", Santamäki-Vuori toteaa.
Kysymykseen siitä, miten paljon puoluepolitiikka vaikuttaa asiaan, hän vastaa:
"En ole osannut katsella tätä siitä näkökulmasta ollenkaan. Kuntalisistä on toki tullut paikallisesti isoja kysymyksiä ja kiistoja. Ymmärrän kyllä valtuutettujen hankalan ja ahtaan päätöksentekotilanteen."