Monet pienet ja köyhät kunnat elävät Kelan etujen varassa. Esimerkiksi Rääkkylään maksettiin erilaisia etuisuuksia vuonna 2001 noin 2 700 euroa asukasta kohden. Kunnan verotulot jäivät tuhat euroa pienemmiksi.
Se ei kuitenkaan ole synti ja häpeä. Kelan tehtävänä on huolehtia kansalaisten perusturvasta. Maksut määräytyvät ihmisten taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin perusteella. Tuilla on myös erittäin tiukat myöntämisperusteet, ja niitä saavat ihmiset elävät hyvin vaatimattomasti.
Vuonna 2001 Kela maksoi avustuksia ja tukia noin 170 kunnassa yli 2 000 euroa henkeä kohden. 65 kunnassa tuet ylittivät 2 200 euroa asukasta kohden. Kela maksaa sairausvakuutuskorvauksia, kotihoidon tukea, lapsilisiä, työttömyyspäivärahaa, työmarkkinatukea, työttömyyseläkkeitä, kuntoutusetuuksia, asumistukia, sosiaaliavustuksia, kansaneläkkeitä, vammaistukia ja opintotukea.
Etuusviidakko on melkoinen, vaikkei etuuksien taso päätä huimaa. Pääpaino yhteiskunnan kehittämisessä on palveluilla, ei tulonsiirtojen tason korotuksella.
Etuuksia saavien kuntien mahdollisuudet järjestää palveluita asukkaille heikkenevät koko ajan. Riippuvuus Kelan etuuksista on yleistä Pohjois-Karjalassa. Mutta on etuuksilla eläviä kuntia muuallakin maassa.
Tyypillisessä etuuksilla elävässä kunnassa on paljon pienituloisia työttömiä ja isot sairausvakuutuskorvaukset. Kuntien huoltosuhde on huono. Esimerkiksi Hyrynsalmella on 3 300 asukasta, joista hieman yli tuhat on töissä. Yhdellä työssäkäyvällä on 2,3 huolettavaa. Työttömyys on pysytellyt jo pitkään 25 prosentissa.
Lähivuosina kuntien vaikein tehtävä on palvelujen purku vastaamaan muuttuneita väestömääriä. Kuntaliiton rahoitusfoorumissa valtiosihteeri Raimo Sailas huomauttikin, että pieniä lukioita ja toisen asteen ammatillisia oppilaitoksia on liikaa ja niiden määrää pitäisi karsia. Tällaiset vaatimukset ovat myrkkyä monille kunnille.
Koko kuntakenttä kaipaa kipeästi suurremonttia. Kaikki palvelut itse järjestäviä pieniä kuntia on liikaa, vaikka yhdistyminen naapurikunnan kanssa olisi järkevä ratkaisu. Tai edes yhteistyö.
Kuntapäättäjillä tulee olla rohkeutta tehdä itse päätökset. Jos niin ei tapahdu, edessä voi olla paluu aikaan, jolloin asiat määrätään virka viralta Helsingissä. Ehkä monissa pienissä kunnissa tätä toivotaankin. On helpompi, jos valtio paimentaa ja tekee ikävät päätökset kunnan puolesta.
paakirjoitus@kaleva.fi